Maastoilua...

Viime viikon ke-la meni ihan köpöttelyn merkeissä sen jalan kanssa. Onneksi kyseessä ei ollut vakava vika ja sunnuntaina oli Turis jo takaisin työssä. Sunnuntain liikunta oli kuitenkin vielä kevehkö, sillä halusin selvittää miten jalka reagoi muuhun kuin kävelyyn. Ei ongelmia ja maanantaina alkoi työnteko. Tarkoitus oli ottaa vähän laukkaa auki ja hieman siirtymisä, mutta herralla oli hieman ylimääräistä virtaa kertynyt varastoon, eli asiallinen työnteko ei tuntunut kiinnostavan, siispä edessä oli ns. luulot pois maasto, eli ylimääräiset höyryt pois. Toimi ja kotiin hippastiin takas jo varsin nöyränä.

Tiistaina sitten taas maastoesteitä ja homma toimi jo paremmin kuin viimeks, hauta-trakehneria ihmetteli vielä vähän jatökkäs sille kerran, mutta sitten alko sujumaan. Ja päästiin tulemaan myös mäntypöytä ja siitä kolme askelta tuolle hautahässäkälle. Ja tuli myös huomattua, että kiinteet esteet on tuolle hevoselle helppoja, kun taas risut tuottavat pientä päänvaivaa. Tämä johtunee vahvasta rataestetaustasta, eli kaikesta pitäs mennä yli koskematta.

Keskiviikkona käytiin vaan käppäilemässä metsässä ilman satulaa. Torstaina olikin vuorossa sit koulutunti, joka alkoi hieman asioiden keskustelulla, mutta puolessa välissä tuntia saatiin esitettyä myös erittäin laadukkaita raviväistöjä. Sit pieni välikäynti ja tarkoitus oli jatkaa keskilaukka ja vastalaukka harjoituksella, mutta ekat raviaskeleet ennen laukkaa niin mun omasta selästä kuulu naps. Oikeapuoli helähti todella kipeäksi ja oli pakko jalkauttaa itsensä hevosen selästä, kun tuntu, että pyörryn, eikä asiaa toki helpottanut +30 asteen lämpötila. Valmennuksen jatkamiseen ei ollut mitään mahkuja, joten todettiin, et jatketaan kun tulen reissusta. Kävelytin sit hepan maastakäsin takas kotia, kun selkään nousu ei kuulostanut kovin fiksulta ratkaisulta, tosin saappaissa kävely ei myöskään ollut kovin hyvä idea, nm. rakko kantapäässä.

Tallille kävellessä soittelin tutulle selkäniksauttelijalle, josko ehtis ottaa minun selän heti to ja onneks tuo aika järjesty. Iltapäivällä siis selän naksautusta ja akupunktioneuloja ja taas mennään. Tosin ihan kunnossa tuo ei vieläkään ole, mutta kunhan sunnuntain saa vielä ratsastettua hevosen, niin sit pääsee lomalle, joten siihen saakka buranaa.

Tänään huideltiin viimeinen maastotreeni ennen kahden viikon päästä olevia kisoja. Itselle puranaa ja ravia välttäen, sillä se tuntus käyvän selkään eniten. Mutta hevonen, se oli upea. Kaikki esteet ja tehtävät hyvällä ilmeellä ja rennolla fiiliksellä, ihan kun tuo ois nyt keksinyt mikä on homman pohjimmainen idea ja hiffannut, että esteet eivät ole kovin vaikeita. Siksipä Tura pääsi hommista pois hieman  muita aikaisemmin ja oli kyllä ihan aiheen lämpömittari kun huiteli +30 ja mieluummin lähtee hiippailemaan kotia hevosella, jolla on vielä reilusti virtaa jäljellä.

Vaikka itse lopetettiin hieman aiemmin kun muut niin jäätiin toki katsomaan muiden edesottamuksia. Ryhmän muille hevosille (starttaavat tuttaria) tuotti ongelmia kapeammat esteet, vaikkeivät olleet isoja, niin suoruus puuttui. Itse jäin miettimään, ettei mullakaan ole täysin suora hevonen ja silti se vetää sujuvasti huomattavasti isompia ja myös kapeampia esteitä ongelmitta, mutta johtuuko se sitten vaan voimasta ja paremmasta itseluottamuksesta, no mää tiiä, mutta suoruutta siis on kehitettävä myös itse, vaikkei vielä ongelmia olekkaan, niin niitä voi tulla..

  Tää on se mäntypöytä, Tapsan kenttäkisosta 2010 (c) Riina Aamuvuori

 Ja tämä se kapeampi este, joka tuotti kanssaratsastajille hieman 

päänvaivaa, Tapsan Kenttäkisoista 2010 (c) Victoria Graham

Huomenna on Turalla luvassa taas hieman kevyempi päivä, josko kävis vaikka kiipeilemässä. Ja sunnuntaina sit koulutreeniä. Ja sunnuntaina tämä tyttö lähtee reissuun. Sunnuntaina ajellaan yöksi Lahteen, mistä jatketaan maanantai aamuna Helsinkiin lentokentälle ja lento Roomaan lähtee klo 9. Roomassa pitää sit löytää junasemalle ja puolentoistatunnin junamatkan jälkeen ollaan perillä Toscanan rajalla, missä olemme perjantaihin saakka. Eli luvassa on viisi päivää ihan vain lomailua ja ehkä myös ostoksia Sienassa ja meno tai tulomatkalla myös Roomassa. Mut mitä mä pakkaan mukaan? Ja Tura tosiaan jää estevalmentajan ja hänen tulevan vaimonsa hoitoon, oli puhetta, että ratsastavat sen parina kolmena päivänä ja pari päivää saa ihan vain lomailla laitsalla.