Ohhoh..

Edellisen kirjoittelun jälkeen on taas ehtinyt hieman sattua ja tapahtua. 15. päivä oltiin Sannan valmennuksessa ja päästiin ekaa kertaa hyppäämään kentälle. Odotin, että hevonen olisi virkeämpi, mutta käyttäytyikin ihan normaalisti. Tehtiin paljon hommia pikkuesteillä ja puomeilla, paljon kaarroksia ja kas kummaa kun heppa alko lopussa olla vetreä. Hyvä mieli siis jäi vimekertaisista hypyistä.

Samalla viikolla, kun oli Sannan valmennus oli myös pari kouluvalmennusta. Maanantain valmennuksessa keskityttiin siihen, että hevonen on vetreä ja kuski istuu hiljaa. Torstaina olikin sitten vuorossa sulkutaivutus ja sitä väännettiin sitten sekä ravissa, että laukassa ja tehtiin vielä siirtymisiä tuohon sekaan. Eli meinasi omat kädet ja jalat loppua, kun laukkasulusta siirryttiin käyntiin, hevosen tuli olla käynnissä suora ja sit taas laukkasulkuun. Mutta vaikka en aiemmin ole hirveästi tuosta koulupuolesta perustanut, niin nyt kun on saanut hieman otetta hommasta, on se alkanut olla kivaa.

Sitten Sannan valmennuksen jälkeen tuli varsin mukavaa sähköpostia. Oli tullut lista Morrisin kurssille otetuista ratsukoista, eli pääsemme Turin kanssa reilun viikon päästä Ypäjälle. Jännä reissu tulossa, onneksi ei tarvitse lähteä yksin, sillä Kuopion suunnilta on toinenkin lähdössä mukaan. Tura saa siis matkustaa kimon tyttöystävänsä kanssa (vaihtoehtoja kun pitää olla monissa eri väreissä). Oma englannin osaaminen hieman hirvittää, mutta onneksi on mahdollista saada tulkkasapua, saapahan sitten varmasti kaiken irti. Tästä lisää tarinaa sitten kun tuolla on käyty.

Ja mitäs muuta, keskiviikosta perjantaihin vietettiin hieman lomaa ja käytiin Tallinnassa. Säät suosivat. Hieman shoppailtu, syöty ja juotu hyvin. Ja mikä parasta terassikausi korkattu. Mukaan ei tosin tarttunut kuin paita, laukku, mekko ja sitten nuo nestepitoisemmat tuliaiset. Tuommonen pikkureissu tekee aika hyvää, saa vähän etäisyyttä arkeen. Niin ja perjantaina pyörähdettiin myös ACS:ssä.

Paluu arkeen onkin sitten koittanut, eli aamusta talliin ja iltapäivä Gallea lueskellen ja tehtäviä tehden. Kohta voisi pienen pääsykoepaniikin kehittää, sillä enää kuukausi aikaa. Tai sitten ei, eli pidetään nyt vaan pönttö kasassa loppuun asti. Tiistaina olisi toinen harjoituspääsykoe, joten siellä nähdään tämän hetken osaaminen...


Ja sitten vielä loppuun kuva edesmenneestä suomitammasta..

Annalan Usva kesäkuu 2009 (C)Camilla Elo

Eihän ne yhtään pöllömmin menneet..

Eilen tuli siis käytyä Kuvansissa kisailemassa. Alku ei alkanut kovin lupaavasti. Turi oli kopista tullessa hieman köpön oloinen ja paniikkihan siinä meinas tulla, ettei ois vaan mitään hajonnu. Käveli hetken ja oli ihan normaali. Päätin, että käydään katsomassa miltä tuntuu verkassa. Ihan normaalilta vaikutti ja intoa löytyi, joten radalle. Metrin rata ratsasteltiin suht rauhassa ja nollarata sieltä tuli ja sijoittui myös 7.

Turan hieroja sattui olemaan kisoissa paikalla, joten pyysin, että käy kattomassa sen läpi, ettei nyt vaan oo mitään. Katto läpi ja totesi, että lisää ajoa. Päädyttiin sellaiseen johtopäätökseen, että loimi on todennäköisesti puristanut hieman lavoista matkan aikana, joten ottanut siitä ihteensä. Lähettiin sitten kympin verkkaan ja siellä kaikki ihan ok. Verkan jälkeen odottelin ulkona muutaman ratsukon ajan ja oman vuoroni tullessa sain tiedon, ettei kukaan ollut vielä pystynyt ratsastamaan molempia vaiheita puhtaasti. Ja koska jälkeeni oli enää muutama tulossa niin nollatulos riittäisi ihan ok sijaan. Siispä suunnitelmat siihen, että mennään vaan varma nollarata, no näin tehtiin. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan, joten päivän saldoon on oltava tyytyväinen.

Kotia tullessa tultiin sitten niin Euroopan omistajina, ettei ollut päivän jumeista enää mitään tietoa. Eikä ollut mistään jäykkyydestä tietoa tänäänkään, joten omistaja selvisi säikähdyksellä. Tänään käytiin kouluvalmennuksessa hieman verkkailemassa, huomenna Turi on ansainnut vapaapäivän aurinkoa ottaen ja minä saankin keskittyä lukemiseen koko päivän. Torstaina onkin sitten toinen kouluvalmennus tälle viikolle ja perjantaina Sannan estevalmennus, jonka jälkeen pysytään pari viikkoa ihan kotosalla..

Sataa sataa ropisee...

Kisathan meni sunnuntaina yli odotusten. Metristä tuli voitto ja kymppikin meni ihan asiallisesti, vaikka uusinnan viimeinen puomi kolahtikin alas. Radat oli kuitenkin ratsastuksellisesti elämäni parhaat. Eli viimein sain Turin myös radalla hyvin ohjan ja pohkeen väliin, esteiden välejä ei kuljettu ajokoirana vaan hyvässä ryhdissä. Ja jopa valmentajalta irtosi kehut, mikä on aivan superhyvä juttu.

Nyt sunnuntaina on sitten vuorossa Kuvansissa metri ja kymppi ja siihen loppuu myös meidän hallikausi. Tosin valmentaja höyryili eilen, että josko kuitenkin käytäs Kajaanissa paukauttaa jo se eka 120. Päädyttiin kuitenkin siihen, että se saa odottaa vielä Sorsasaloon. Ja tämä oli itselleni helpotus, sillä panikoimisaika olisi jäänyt liian lyhyeksi, sillä edelleen jännittää noiden kympinkin ratojen kävely.

Tänään piti olla koulutreenit, mutta peruuntuivat, joten ens viikolla onkin sit vuorossa kahdet koulutreenit ja Sannan valmennus. Siispä suunta oli myös tänään maastoon, ja tälläkertaa vesisateeseen. Onneksi maastoilu on pukeutumiskysymys. Josko sitä ennen sunnuntaita saisi hevoselle myös maneesia näytettyä, jottei mene ihan  puskailuksi.

Onpas kulunut aikaa sitten viime kirjoittelusta. Hoppu on siis ollut. Pääsykokeisiin lukeminen meinaa hieman takkuilla, mutta josko se taas tästä. Tiistaina oli myös harjoitusvalintakoe, joka meni mielestäni varsin asiallisesti. Fysiikan osa-alueen osalta tarvitsen kuitenkin vielä ihan törkeän paljon harjoitusta, sillä se tuntuu olevan ylivoimaisesti vaikein asia. Mutta jatketaan tasaisella tahdilla eteenpäin.

Sitten heppailua. Turiksen kanssa saatiin aloitettua viime viikolla taas kouluvalmennukset ja tällä viikolla jatkuivat taas. Ja kyllä ei tämä ratsastaminen olekkaan ihan niin monimutkaista, mitä siitä tekee. Yksinkertaistetusti kunhan istuu satulassa, pitää pohkeet kiinni ja ohjat kädessä ja kas kummaa kun se heppa onkin aivan super. Keskiviikkona koin siis taas valaistuksia vasemman laukan osalta, senkun vaan istu ja hymyili siellä selässä. Vähän tiivisti istuntaa ja laukka tuli liki paikalleen, vähän pyysi istunnalla eteen ja se lähti ja anto taas heti kiinni, mielestöntä, ja niin kevyt, ois kehannut lähteät tuota esittämään vaikka vaativan kouluradoille..

Mutta valitettavasti se toimiva vasen laukka ei taida riittää. Oikean kierroksen ogelmia saatiin taas vähän etiäpäin, vaikka se oikeassa ohjassa roikkumattomuus on todella vaikeaa, kun vasen puoli on tyhjä. Mutta taas kas kummaa, kun jätti sen oikean ohjan kokonaan matkasta, piti sen vasemman kädessä ja herätteli oikeaa takakinttua niin kas kummaa, saimme hieman painoa myös vasemmalle ohjalle. Eli kyllä se sieltä vielä saadaan kuosiin.

Tänään pitäisi käydä sit ottamassa pari hyppyä, sillä sunnuntaina olisi taas kisat. Tahkolla siis kisaillaan sunnuntaina, josko tällä kertaa jarrujen kanssa. Siispä lisää tarinaa niistä sitten kun on tiedossa, kuis on menny.