Kiirusta pittää...

Sannan valmennuksistakaan en ehtinyt kertoa. Eli valmennukset olivat viikko sitten perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina oli vielä Sannan kuolainluento. Perjantaina hypättiin ilman jalustimia, tehtävinä oli pikkusia jumppia, estelinjoja volteilla varustettuina ja pikkuratoja. Eli tehtävät olisivat olleet jalustimet jalassa varsin yksinkertaisia, mutta ilman jalustimia kyseli hieman tasapainoa, ei siis ollut ihan helppoa. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja seuraavat pari päivää tunsi kyllä jaloissaan, että jotain on tullut tehtyä.

Lauantaina olikin sitten enempi ratapainotteisempi päivä. Eli ensin erinäisiä linjoja ihan verkaksi ja sitten pari rataa. Ekalla radalla tuli pieni ongelma, kun Turis kysy onko vesimattoa pakko hypätä, tuli törinää ja pörinää, et se ois hänen mielestään tosi pelottava (ihan kun sitä oikeesti pelkäis). No pieni tappelu ja yli päästiin, jonka jälkeen se ei ollutkaan yhtään jännä. Toinen rata olikin sitten jo ihan hyvä ja jäi varsin hyvä mieli jättää heppa loppuvuodeksi hyppylomalle.

Sunnuntaina olikin sitten se luento, missä alkuun oli tarinaa kilpahevosen vuodesta ja loppuun sitten tarinaa erinäisistä kuolaimista. Kilpahevosen vuosi osiossa ei juuri uutta tietoa minulle tullut, mutta monelle oli tullut todella paljon uutta. Ja itseasiassa kuolaimissakaan ei juuri mitään uutta ollut, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Ja antoi tuo kuitenkin hieman lisäideoita tuon hyppykuolaimen suhteen. Nyt kun olen alkanut saada hevoseen hieman enemmän otetta, niin on alkanut tuntua, että voisi tuota hyppykuolaimena olevaa pelhamia hieman keventää. Vaihtoehdoiksi nousi happymounthin lyhytvartinen pelham ja butterfly flip suoralla kumisella suuosalla. Eli jostain pitäs kaivella tuollaset jarrut lainaan, niin vois kokeilla (ovat turhan kalliita hankkia, jos eivät sovikkaan).

Alkuviikko meni Turiksen kanssa sitten lähinnä maastossa humppaillen. Keskiviikkona saatiin maastolenkille mukaan koko punainen konkkaronkka, eli saatiin Turan kanssa Kuuno käsihevoseksi. Isolla pellolla ravailu meinas saada Kuunon villiintymään, mutta onneks tuo Turiksen auktoriteetti pitää juniorinkin ruodussa. Eli Turis toimii varsin hyvin myös varsan opettajana. =)

Lauantaina kokeiltiin sitten ne kanget suuhun. Kävin vain maastoilemassa ja itse hakemassa vaan hieman tuntumaa taas kangilla ratsastukseen (edelliskerrasta kun on muutama vuosi vierähtänyt). Tällä viikolla pitäs noita sitten testailla ihan maneesin puolelle. Eilisen vietinkin sitten valmentajan roolissa Kuvansin kisoissa. Ja varsin hauska päivä olikin, vaikka oishan se ollut ihan kiva hypätä itsekkin. Positiivista kuitenkin oli se, että junnu, jonka hyppäämistä olen nyt reilu parikuukautta katsonut, teki elämänsä ensimmäisen puhtaan 90cm esteradan ja saipa kotiin viemisiksi vielä valkean ruusukkeenkin. Toki eihän rata vieläkään mikään täydellinen ollut, mutta tuosta on hyvä jatkaa talviharjoituksia.

Alkuperäinen idea oli, että olisin huomenna käynyt siellä maneesilla niiden kankien kanssa, mutta taisipa jäädä käymättä. Turiksella oli tänään nimittäin epänormaalia turvotusta ja hieman lämpöä oikeassa etusessa, joka ei laskenut liikkeessäkään. Mistään ei arkonut, eikä mitään parin viikon takaista haavaa kummempaa löytynyt, eli hyvin mystinen. Eli katsellaan nyt rauhassa onko tuossa jotain ihmeellistä vai reagoiko tuohon haavaan vain vähän jälkijunassa.. Eli huomenna tiedossa vain lähinnä käppäilyä ja koiven seurailua, ellei nyt sitten ole jo huomiseksi laskenut.

valmennuksia odotellessa...

Alku viikko on mennyt taas kengittäjää odotellessa, onneksi on kuitenkin vielä tohvelit jalassa. Mutta josko saatas nastarenkaat alle tässä mahd pian, sillä paikoin meinaa olla jo vähän luikasta. Ja oishan meillä kolmessa jalassa jo hokkireiät, mutta siitä kun ei paljon ole apua. Ja syyhän tähän on se, että yksi kenkä on pitänyt jo tässä välissä uusia...

Mutta onneksi ei nyt ole noita pakkaspäiviä vielä montaa ollut, eli heppa on päästy liikuttelemaan normaalisti. Ja huomenna ja ylihuomennahan on luvassa taas Sannan valmennukset ja sunnuntaina on sit Sannan kuolainluento, jota odotan mielenkiinnolla. Noista kertoilen ensiviikolla lisää.

Niin ja eilen oli Kuorin syyskokous, eli käytiin läpi ihan perusasiat, valittiin hallitus (minäkin pääsin mukaan varajäseneksi) ja sit toki SM mitallistien kukitukset ja kakkukahvit. Ja tämä vuosihan oli Kuorille aika hieno noiden mitallien osalta, sillä henk koht mitalleja tuli sennujen kentässä (kulta) ja junnujen halli koulussa (pronssi), sekä joukkuekullat kentässä ja esteiltä.. Ja ensi vuonna on taas ihan kotikentällä tarjolla iso nippu kisoja, sekä alue, että kansallisella tasolla.

Sit kun tuossa aiemmin lupailin kirjoitella säännöllisemmin, niin toivoisin arvon lukijoilta hieman ideoita tarinoihin. Nyt kun kisat ja ainakin estevalmennukset jäävät loppuvuodeksi katkolle ja heppakkin saa hieman lomailla, niin heppahommista on hieman huono kirjoitella. Eli toiveita otetaan vastaan. Ja loppuun hieman tyttöjen (kuvat siis (c) Lotta Voutilainen tai Minna Haikonen) ottamia kuvia kevään Kuvansin kisoista (tosin ei ihan niitä normikisakuvia)..

Loimi 

Suojat 

takajalka 

kuolaimet

Kiuruvesi..

Viikonloppuna käytiinkin sitten Kiuruvedellä viikonloppureissulla. Lauantaina oli koulukisapäivä, joka ei meidän osaltamme mennyt kovinkaan hohdokkaasti. No käytiinpähän taas kokeilemassa, eikä se auta kun noita ratoja ratsastaa, jos meinaa oppia niitä menemään. Heb rata meni ihan läpijuoksuksi ja pöllöilyksi. Eli Tuomarit ja maneesin ovi aiheuttivat suunnattomia pelkoreaktioita, eli niiden lähelle ei voinut mennä, siispä tulokseksi 56.1. Hea luokkaan päätin sitten verkata vielä vähän enemmän, jotta pöllöilyt olisi poissa, no olihan ne, mutta siltä istumalta kun raippa putosi myös koko homma levisi käteen. Eli liikkuminen loppui siihen paikkaan. Siinä koeta sitten vääntää hevosella vastalaukkoja kun on sellainen tunne, että jokaisen askeleen saa potkaista eteenpäin, no 54 ja rapiat ja yhtä kokemusta rikkaampi. Eli eihän ne ihan putkeen menneet, jatkamme harjoituksia..

No sunnuntaina oli sitten vuorossa rataestehommia. 110 luokassa putosi kolmoseste. Este oli okseri-pystylinjan toinen, väli oli hieman reilu kuusi askelta enkä sitten muistanut tehdä siellä viimeisellä askeleella pientä pidätettä, jotta olis saanut hevosen vähän kasempaan. Eli puomi tuli sitten sen vuoksi alas. Tosin rataan olin muuten varsin tyytyväinen, sillä se oli erittäin sujuva.

120 luokka puolestaan ei alkanut kovin lupaavasti, ykköseltä tultiin alas ristilaukalla ja jäin sitten fiksuna tyttönä nahistelemaan hevosen kanssa laukkojen kanssa, ja kakkoselle tökki. Uusi yritys, eikä ongelmia, tosin kolmonen vielä alas (ihan sama este kuin edellisessäkin luokassa). Ennen kakkosta ois ollut paljon fiksumpi ottaa vaikka ravin kautta se vaihto, sillä silloin kun hevosella on menohaluja noin paljon kuin mitä radalla oli, niin se tarjoilee laukanvaihtoa pyydettäessä kaikenmaailman sarjavaihtohässäköitä, josta seuraa tasapainon kärsiminen ja vaikeus hypätä. Siispä seuraavalla kerralla rauhoitamme tilanteen välissä, jottei samanlaisia virheitä pääsisi sattumaan. Mutta mitä loppurataan tulee, niin hevonen oli aivan super ja pärskimisestä päätellen taisi tietää sen itsekkin... Turis lopetti siis tämän kauden noihin kisoihin.. Reilun viikon päästä hyppää vielä yhden Sannan valmennuksen ja sitten saa poika pitää loppuvuoden myös hyppylomaa.

Alkuviikko meni sitten ihan hummailun piikkiin ja tänään oli vuorossa kouluvalmennus. Luvassa oli ravissa hevosen suoristamista ja vastalaukkoja. Eli päivän teemana oli saada hevonen liikkumaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, sekä suoralla, että kaarevalla uralla. Alkuun meinattiin taas juoksennella nokka kohti taivasta ja takajalat tallissa meiningillä, mutta heti kun sain hevosen suoraksi, myös koko homma alkoi taas toimimaan. Ja lopussa laukka oli jo sellaista, että selässä sai vaan istua ja hymyillä.. Eli toivoa koulu-urallekkin on.. =) Ensikerralla pitäisi kuulemma tulla paikalle kankien kanssa, saas nähdä kuis äijän käy. Hauskintahan tässä on se, ettei hevosella ole koskaan kangilla virallisesti ratsastettu, ainut mitä olen tehnyt on pitkinohjin kävely maastossa. Mutta onhan tässä kuukauden päivät aikaa niitä testailla. Toisaalta kanget eivät itseäni hirveästi innosta, sillä kenttäkisoissa niistä ei juuri iloa ole, mutta kai sitä voi kerran kokeilla..

Koneelle istumisongelmia..

Ei ole hetkeen kuulunut ei.. Viimeksi kuukausi sitten, joten täytynee tehdä lupaus: Pyrin kirjoittamaan jatkossa kuulumisiani vähintään kerran viikossa.

Alkukuusta oli Artsin kouluvalkka, missä oli ohjelmassa sulkutaivutukset ja vastalaukat. Ratsastin valmennuksen suoralla kumikuolaimella, jolla Turis on toiminut kolmipalaa paremmin. Sulkutaivutukset onnistuivat vasemmalle ihan mallikkaasti, mutta oikealle oli enemmän ja vähemmän ongelmia. Taivutusta oli joko liikaa tai liian vähän, eli vinous näkyi. Vastalaukat on meille olleet aina suht helppoja, joten niissä päästiin hakemaan jo lisää vaikeusastetta mm pienemmillä kaarilla. Eli paremmin meni kuin viimeksi ja n viikon päästä ois nuokin seuraavan kerran.

Mutta mitäs isompaa tässä onkaan viime kuun aikana tapahtunut? Kuor piti taas "pikku" seurakisat, eli lähtöjä oli viikonlopun aikana liki 300. Itse kävin estepäivänä hyppäämässä 110, muuten olin kisoissa talkoohommissa. Mutta mitä tuohon rataan tulee, niin hevonen tuntui jo verkassa ihan super hyvältä, ok ehkä hieman villiltä, mutta tuon kanssa se on vaan hyvä. Ratakin alkoi varsin mukavasti,  harmillisesti viimeisellä esteellä tuli pieni kolautus ja puomi putosi. Pudotus harmitti tasan sen aikaa, kun kävelin portilta valmentajan luokse, sieltä tuli varsin positiivinen kommentti radasta noin ylipäätään, joten harmitus puomiin loppui (tuota positiivista palautetta kun ei meillä ihan joka päivä kuule). Siispä ihan hyvä mieli jäi ulkokauden lopetuksesta.

Sit oli tuossa n viikko sitten Sannan valmennus. Pääpiirteittäin valmennus meni ihan hyvin, eli askeleensäädöt pienemmillä ja isommilla linjoilla onnistui ihan kohtuullisesti, tosin välillä meinaa heppa tulla hieman liiankin lyhyeksi. Ekat radanpätkätkin meni ihan mukavasti ja varsin sujuvasti, mutta sitten viimeisellä radalla tuli ihan totaalinen blackoutti. Ensimmäiselle esteelle tuli vaan ajeltua, eli en ollut hereillä ollenkaan, joten siitä puomit mukaan. No hieman skarppausta, mutta sitten taas ihan outo puutuminen, pystyltä okseri pysty sarjalle kaareva reilu viisi askelta ja mitä minä teen, no en mitään, eli ekstraaskel ja ihan juureen ja taas kapulat mukaan. Tuo jo onneks herätti ja kun tultiin homma uusiksi niin ongelmia ei enää ollutkaan.

Ja sit vielä sunnuntain Kuvansin kisat ja totaalinen katastrofi. Tosin minä olin se katastrofi, ei hevonen. Hevonen vietti ensin n 2h kopissa syöden, sillä matkakaveri hyppäsi jo aiempaa luokkaa. No sitten kun viimein oli 110 luokan alku olikin jo pimeää. Hevosen kuntoon laitto oli siis varsin mielenkiintoista pihamaalla. Verkassa Turis tuntui ihan normaalille ja itsellänikin oli silmä mukana. Radalle lähdettäessä Tura kiehahti hieman yli, mutta se on tuolle tosiaankin vaan hyvä, että menee eteen itse ja tulee silti taakse pyydettäessä (tosin itse en osaa vielä ratsastaa kun hevonen toimii, sillä olen tottunut siihen potkittavaan versioon). Ykkönen ja kakkonen hyvin, kakkoselta oli kolmoselle n 5 askeleen kaareva ja minähän en tee mitään kuin vasta viimeisellä askeleella ja korjaus on taakse, ja mitäs siinä käy kun pyytää avuilla olevaa hevosta taaksepäin, no sehän pysähtyy. Siinä vaiheessa teki mieli paukuttaa päätä seinään, no matka jatkui kuudennelle esteelle taas ihan hyvin ja vielä tuon kutosenkin yli. Siitä sitten kaarrettiin seiskalle reilu viisi tai kiinni kuusi laukkaa ja taas reaktio vasta ihan lopussa ja kapula mukaan. No sit viimenen onneksi taas hyvin. Mukaan tuolta siis 10vp.

Eli mitä olemme oppineet, kuskilla on nyt aika isoja ongelmia siirtyä ulkoa hallikisoihin. Eli tarvitsemme lisää harjoitusta niin kotona kuin kisoissakin, ja ennen kaikkea paljon kaarevia linjoja. No seuraavat kisat onkin sitten jo tulevana viikonloppuna, lauantaina aloitetaan koulusta KN-special ja A:10 ja sunnuntaina vuorossa esteet 110 ja 120. Ja jos kaikki menee hyvin, niin kausi loppuu meidän osalta noihin kisoihin. Jos joku asia jää painamaan todella paljon, niin sitten on Kuvansissa vielä yhdet kisat loppukuusta, mutta pyritään siihen, ettei sinne enää lähdetä. Ja jos kausi jää tuohon, niin Tura on tehnyt tänä vuonna 23 starttia.

Eli viikonlopun jälkeen kisakuulumiset luvassa. Ja jos jollakulla löytyy kuvia esim noista Kuorin kisoista tai Sannan valmennuksista, niin olisin niistä oikein kiitollinen. =)