Sannan valmennuksistakaan en ehtinyt kertoa. Eli valmennukset olivat viikko sitten perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina oli vielä Sannan kuolainluento. Perjantaina hypättiin ilman jalustimia, tehtävinä oli pikkusia jumppia, estelinjoja volteilla varustettuina ja pikkuratoja. Eli tehtävät olisivat olleet jalustimet jalassa varsin yksinkertaisia, mutta ilman jalustimia kyseli hieman tasapainoa, ei siis ollut ihan helppoa. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja seuraavat pari päivää tunsi kyllä jaloissaan, että jotain on tullut tehtyä.
Lauantaina olikin sitten enempi ratapainotteisempi päivä. Eli ensin erinäisiä linjoja ihan verkaksi ja sitten pari rataa. Ekalla radalla tuli pieni ongelma, kun Turis kysy onko vesimattoa pakko hypätä, tuli törinää ja pörinää, et se ois hänen mielestään tosi pelottava (ihan kun sitä oikeesti pelkäis). No pieni tappelu ja yli päästiin, jonka jälkeen se ei ollutkaan yhtään jännä. Toinen rata olikin sitten jo ihan hyvä ja jäi varsin hyvä mieli jättää heppa loppuvuodeksi hyppylomalle.
Sunnuntaina olikin sitten se luento, missä alkuun oli tarinaa kilpahevosen vuodesta ja loppuun sitten tarinaa erinäisistä kuolaimista. Kilpahevosen vuosi osiossa ei juuri uutta tietoa minulle tullut, mutta monelle oli tullut todella paljon uutta. Ja itseasiassa kuolaimissakaan ei juuri mitään uutta ollut, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Ja antoi tuo kuitenkin hieman lisäideoita tuon hyppykuolaimen suhteen. Nyt kun olen alkanut saada hevoseen hieman enemmän otetta, niin on alkanut tuntua, että voisi tuota hyppykuolaimena olevaa pelhamia hieman keventää. Vaihtoehdoiksi nousi happymounthin lyhytvartinen pelham ja butterfly flip suoralla kumisella suuosalla. Eli jostain pitäs kaivella tuollaset jarrut lainaan, niin vois kokeilla (ovat turhan kalliita hankkia, jos eivät sovikkaan).
Alkuviikko meni Turiksen kanssa sitten lähinnä maastossa humppaillen. Keskiviikkona saatiin maastolenkille mukaan koko punainen konkkaronkka, eli saatiin Turan kanssa Kuuno käsihevoseksi. Isolla pellolla ravailu meinas saada Kuunon villiintymään, mutta onneks tuo Turiksen auktoriteetti pitää juniorinkin ruodussa. Eli Turis toimii varsin hyvin myös varsan opettajana. =)
Lauantaina kokeiltiin sitten ne kanget suuhun. Kävin vain maastoilemassa ja itse hakemassa vaan hieman tuntumaa taas kangilla ratsastukseen (edelliskerrasta kun on muutama vuosi vierähtänyt). Tällä viikolla pitäs noita sitten testailla ihan maneesin puolelle. Eilisen vietinkin sitten valmentajan roolissa Kuvansin kisoissa. Ja varsin hauska päivä olikin, vaikka oishan se ollut ihan kiva hypätä itsekkin. Positiivista kuitenkin oli se, että junnu, jonka hyppäämistä olen nyt reilu parikuukautta katsonut, teki elämänsä ensimmäisen puhtaan 90cm esteradan ja saipa kotiin viemisiksi vielä valkean ruusukkeenkin. Toki eihän rata vieläkään mikään täydellinen ollut, mutta tuosta on hyvä jatkaa talviharjoituksia.
Alkuperäinen idea oli, että olisin huomenna käynyt siellä maneesilla niiden kankien kanssa, mutta taisipa jäädä käymättä. Turiksella oli tänään nimittäin epänormaalia turvotusta ja hieman lämpöä oikeassa etusessa, joka ei laskenut liikkeessäkään. Mistään ei arkonut, eikä mitään parin viikon takaista haavaa kummempaa löytynyt, eli hyvin mystinen. Eli katsellaan nyt rauhassa onko tuossa jotain ihmeellistä vai reagoiko tuohon haavaan vain vähän jälkijunassa.. Eli huomenna tiedossa vain lähinnä käppäilyä ja koiven seurailua, ellei nyt sitten ole jo huomiseksi laskenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti