Kiuruvesi..

Viikonloppuna käytiinkin sitten Kiuruvedellä viikonloppureissulla. Lauantaina oli koulukisapäivä, joka ei meidän osaltamme mennyt kovinkaan hohdokkaasti. No käytiinpähän taas kokeilemassa, eikä se auta kun noita ratoja ratsastaa, jos meinaa oppia niitä menemään. Heb rata meni ihan läpijuoksuksi ja pöllöilyksi. Eli Tuomarit ja maneesin ovi aiheuttivat suunnattomia pelkoreaktioita, eli niiden lähelle ei voinut mennä, siispä tulokseksi 56.1. Hea luokkaan päätin sitten verkata vielä vähän enemmän, jotta pöllöilyt olisi poissa, no olihan ne, mutta siltä istumalta kun raippa putosi myös koko homma levisi käteen. Eli liikkuminen loppui siihen paikkaan. Siinä koeta sitten vääntää hevosella vastalaukkoja kun on sellainen tunne, että jokaisen askeleen saa potkaista eteenpäin, no 54 ja rapiat ja yhtä kokemusta rikkaampi. Eli eihän ne ihan putkeen menneet, jatkamme harjoituksia..

No sunnuntaina oli sitten vuorossa rataestehommia. 110 luokassa putosi kolmoseste. Este oli okseri-pystylinjan toinen, väli oli hieman reilu kuusi askelta enkä sitten muistanut tehdä siellä viimeisellä askeleella pientä pidätettä, jotta olis saanut hevosen vähän kasempaan. Eli puomi tuli sitten sen vuoksi alas. Tosin rataan olin muuten varsin tyytyväinen, sillä se oli erittäin sujuva.

120 luokka puolestaan ei alkanut kovin lupaavasti, ykköseltä tultiin alas ristilaukalla ja jäin sitten fiksuna tyttönä nahistelemaan hevosen kanssa laukkojen kanssa, ja kakkoselle tökki. Uusi yritys, eikä ongelmia, tosin kolmonen vielä alas (ihan sama este kuin edellisessäkin luokassa). Ennen kakkosta ois ollut paljon fiksumpi ottaa vaikka ravin kautta se vaihto, sillä silloin kun hevosella on menohaluja noin paljon kuin mitä radalla oli, niin se tarjoilee laukanvaihtoa pyydettäessä kaikenmaailman sarjavaihtohässäköitä, josta seuraa tasapainon kärsiminen ja vaikeus hypätä. Siispä seuraavalla kerralla rauhoitamme tilanteen välissä, jottei samanlaisia virheitä pääsisi sattumaan. Mutta mitä loppurataan tulee, niin hevonen oli aivan super ja pärskimisestä päätellen taisi tietää sen itsekkin... Turis lopetti siis tämän kauden noihin kisoihin.. Reilun viikon päästä hyppää vielä yhden Sannan valmennuksen ja sitten saa poika pitää loppuvuoden myös hyppylomaa.

Alkuviikko meni sitten ihan hummailun piikkiin ja tänään oli vuorossa kouluvalmennus. Luvassa oli ravissa hevosen suoristamista ja vastalaukkoja. Eli päivän teemana oli saada hevonen liikkumaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, sekä suoralla, että kaarevalla uralla. Alkuun meinattiin taas juoksennella nokka kohti taivasta ja takajalat tallissa meiningillä, mutta heti kun sain hevosen suoraksi, myös koko homma alkoi taas toimimaan. Ja lopussa laukka oli jo sellaista, että selässä sai vaan istua ja hymyillä.. Eli toivoa koulu-urallekkin on.. =) Ensikerralla pitäisi kuulemma tulla paikalle kankien kanssa, saas nähdä kuis äijän käy. Hauskintahan tässä on se, ettei hevosella ole koskaan kangilla virallisesti ratsastettu, ainut mitä olen tehnyt on pitkinohjin kävely maastossa. Mutta onhan tässä kuukauden päivät aikaa niitä testailla. Toisaalta kanget eivät itseäni hirveästi innosta, sillä kenttäkisoissa niistä ei juuri iloa ole, mutta kai sitä voi kerran kokeilla..