r. Zidane
"Tura"
synt. 12.5.2000
i. Stanford SWE
e. Zahrin
Kesä 2010 (c) Lotta Voutilainen
Ja mistä kaikki sai alkunsa. Ennen Turaa minulla oli kiva, mutta hieman raaka suomitamma Usva. Usva kuitenkin jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi 2009 syyskuun alussa. Tulin siihen lopputulokseen, että jos en hankin uutta, niin koko homma loppuisi. Aloin katsella myytäviä hevosia ja soitin myös tuonaikaiselle valmentajalleni Tuomakselle, että pistäisi korvan taakse, että olen hevosta etsimässä. Kriteereihinhän kuului: selväpäinen, kevyehkö, pienikokoinen, hyvähyppyinen hevonen. Etelä-Suomen suunnilla kävin muutamaa hevosta kokeilemassa, mutta mikään ei oikein tuntunut omalle.
Sitten Tuomas soitteli, että tietäisi sopivan hevosen. Alkoi puhumaan 9-vuotiaasta rautiaasta ruunasta, joka kilpaillut 130 tasolla ja koulupuolella heA. Korviini tämä kuulosti aivan uskomattomalta, mutta sitten olikin pakko kysyä, että mitäköhän tämä lysti maksaa. Tuomas tässävaiheessa sanoikin, että hinta ei ole sitä pelkäämääni 20 t.
Sitten soittelinkin jo hevosen omistajalle Antille (Tuomaksen veli), sovimme koeratsastuksesta. Siitä sitten seuraavana lauantaina katsoinkin jo hevosen hyppyjä kentänlaidalla. Pääsin itse selkään ja jo ennen ensimmäistä käyntiaskelta tuli sellainen olo, että tämä hevonen on minun. Tehtiin kentällä hyppyjä ja ostopäätös vahvistui entisestään. Seuraavana päivänä käytiin maastossa toteamassa hevonen maastoturvalliseksi ja seuraavana viikonloppuna olin hoitamassa hevosta kisoissa, missä näin kisakäyttäytymisen. Sovimme niin, että viralliset kaupat kirjoitetaan heti kun saan vakuutusyhtiöltä rahat.
Kaupat kirjoitettiin sitten virallisesti 2009 lokakuun lopulla. Sovittiin, että Tura jää asumaan ainakin alkuunsa Antin silmän alle. Aluksi itse mietin, kuinka pärjään ilman maneesia ja kenttää, mutta kaikkeen tottuu. Ja toden totta on tottunut, kohta puolitoistavuotta mennyt ja samassa karsinassa heppa asuu yhä. Eli ihastuin totaalisesti tallin rauhallisuuteen, enkä ole tuolta pois lähdössä.
Sorsasalo äitienpäivä 2010 (c) Riina Aamuvuori
Näin siis sain hevosen. Ja yhteistyön aloituskin oli varsin mielenkiintoinen. Itselläni oli yksi alue 80cm startti kaudelta 2009 ja edellinen metrin rata oli vuodelta 2006, joten alku ei ollut helppo, eikä se ole ihan helppoa vieläkään. Hevonen on jaksanut neuvoa kuskia eteenpäin ja 2010 hypättiin elämäni ensimmäiset 110cm radat myös sijoittuen. Ja 2011 jo ensimmäisiä 120 ratoja, joista tarkoitus hakea lisää rutiinia kaudella 2012.
Koulupuoli sen sijaan on se vaikeampi, eli vaatii paljon panostusta. Ja itseasiassa vasta n puolentoistavuoden yhteiselon jälkeen aloin päästä jyvälle, kuinka tuota hevosta kuuluisi ratsastaa. Ja koulupuoli on se, joka vaatii eniten panostusta, sillä kenttäpuolella se on ehdoton. Juu ja kenttäpuoli tuli kesällä 2010 esiin taas viiden vuoden tauon jälkeen. Hevonen on nuorempana nähnyt muutamia maastoesteitä ja ajattelin, että voisi lähteä kokeilemaan ja kyllä hevonen toimii myös maastoesteillä. Pari tuttaria mentiin jo 2010, toisesta otettiin myös sijoitus ja 2011 mentiin ensimmäinen kansallinen helppo. Ja ehkäpä parin vuoden päästä voisi jonkun vaativankin kokeilla..
Kenttäkisat Kuopio 2010 (c) Riina Aamuvuori
Millainen Tura on sitten perusluonteeltaan. No tuollainen äijähän se on. Eli harjaaminen ja muut hoitohommat on ihan akkojen hömpötystä. Harjatessa siis varsin hapan, mutta samantien kun satula tulee selkään, niin kääntyvät korvat eteenpäin. Ratsastaessa puolestaan tekee sen mitä ratsastaja osaa pyytää ja jos ei osaa pyytää, niin sit ei tee mitään. Tarhaillessa herra pitää jöötä pikkuveljelleen Rydelle ja on tarkka, ettei vahingossakaan jää ilma heiniä. Ja ruualla tämä poika on perso, eli kaikki kelpaa.
