Aurinko paistaa ja ulkona on liki 20 astetta pakkasta. Eli huippu maastoilukelit. Mutta vaikka se maastossa käppäily ja puolipitkällä ohjalla hummailu houkuttelisi, niin koulusatula on kaivettu ylähyllyltä alemmas (ja estesatula nostettu sinne ylös), eli töitähän voidaan tehdä myös maastossa.
Torstaina käytiin tosiaan Sannan valmennuksessa, eikä se nyt ihan mennyt putkeen. Alkuviikosta ratsastelin kotona kolmipalaviiksikuolaimella ja Tura tuntu sillä varsin hyvälle, joten fiksuna tyttönä ajattelin kokeilla hypätä sillä valmennuksen (onnekseni otin ne pelhamit silti sinne maneesin laidalle, mikäli hallintalaitteisto pettää). Verkka meni ihan ok, vaikka Turis tuntui aika jäykän livakalta. Valmennus aloiteltiin sik-sak raviväistöillä, eikä niissäkään ollut sen suuremia ongelmia, mutta sitten tulikin, että sama laukassa ja vaihdot mukaan. Eli muutama askel väistöä ja vaihto ja taas väistö ja vaihto jne. No pari vaihtoa keskihalkaisijalle saatiin aina tehtyä, mutta sitten hävis poni lapasesta, eikä hommasta noin niinkuin kokonaisuudessa tullut yhtään mitään. Pikkanen pään nykäisy hevoselta irroittaa minut satulasta ja sitten ei ole minulla enää juurikaan määräysvaltaa ainakaan vauhdin suhteen.
Ekat estetehtävät alkoivat sitten ympyrällä, jolla oli neljä estettä (kaksi väleistä vähän lyhyt 5 askelta ja kaksi hieman eteen 5 askelta). No väistötehtävistä oli jäänyt veto päälle ja omat pasmat ihan sekaisin, eli pelkkä myötalaukan säilyttäminen tuotti ongelmia, eli vaihdettiin sitten kuolain takas pelhamiin, jotta saatiin edes jarrut kutakuinkin kuntoon. Toiseen suuntaan sitten samaa tehtävää ja se meni hieman paremmin, kun ensin Sanna huomautti, et ajatus mukaan.
Valmennus jatkui sitten kääntötehtävillä pituushalkaisijalla oleville esteille ja puomeille, tuossa aloin saada hieman kiinni ajatuksesta. Ja loppuun olikin sitten pari kiekkaa kasikon tyyppisellä radalla ja sit noi käännökset perään. Viimeinen tehtävä alkoi mennä jo sinne päin, mutta kotona pitää tehdä paljon saman tyyppisiä tehtäviä, vaikka kavalleteilla ja puomeilla (sillä ongelmahan ei tällähetkellä ole perus suorilla ja kaarevilla linjoilla isommillakaan esteillä, mutta tuo nopea kääntäminen ja tiukemmat kaaret tuottavat ongelmia etenkin minulle). Lisäksi Sanna suositteli myös tuon suoran kumipelhamin vaihtamista hieman erilaiseen variaatioon (kuolaimeen johon ei junttaisi ihan noin paljoa kiinni) ja lupasi laittaa minulle postin kautta kokeiluun toisen pelhamin, jonka uskoo olevan parempi, eli testaillaan sitten sitä kun se tulee..
Eli koulusatula tuli nyt sitten pääasialliseen käyttöön ihan sen vuoksi, koska siinä minä saan paremman tuen, eikä Turis saa minua ihan niin helposti nykäistyä irti satulasta. Eli nyt tärkeimpänä oman istunnan kehittäminen ja hevosen notkistaminen ja avuille nopeuttaminen. Siispä luvassa on monta reissua siirtymisiä, väistöjä ym.. Ensi viikolla pitäs olla myös Artsin kouluvalmennukset (mikäli tuo pakkanen ei nouse ihan karmeisiin lukemiin), eli toivotaan että pysytään pakkasen suhteen kohtuullisissa rajoissa.
Eli olemme taas päässeet siihen tulokseen, että tämä laji on varsin mielenkiintoinen. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän tietää, ettei oikeastaan osaa vielä yhtään mitään. Eli ei oo helppoo ei, mutta harjoitellaan lisää.. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti