Kisat ja valmennus..

No siellä Savonlinnassa tuli viikko sitten käytyä ja jos totta puhutaan, niin eihän se lähtenyt kovin lupaavasti liikkeelle. Kympissä Tura tuntui jo ykkös esteellä siltä, ettei tänään mennä minnekkään, tiiä sitten mistä johtui, veikkaampa että omasta jännityksestä. No siitä ykkösesteeltä päästiin kuitenkin yli, mutta stoppi tuli kakkoselle. Siinä sitten saikin mielessään laskeskella muutamaan otteeseen kymmeneen ennen kun lähdettiin jatkamaan. Hieman runttaamalla menikin sitten loppurata yli.

 11.9.2011 110 luokan stoppi (c)http://aiino.kuvat.fi

 Metrin ja kympin luokissa ratkottiin myös seurajoukkueiden välinen aluemestaruus, meidän joukkueen tulos oli kaikkien ratsukoiden jälkeen 4vp, kun minun 6vp jätettiin pois. Ja tämä tarkoitti sitä, että yhteensä viisi joukkuetta uusi hopeasta ja pronssista, kultajoukkue kun oli ainut jolla oli täysin puhdas pöytäkirja. Meiltä laitettiin uusimaan metriä hypännyt Asta Keltsin kanssa. Asta teki hienon ja suht sujuvan nollan, mutta se ei valitettavasti ihan riittänyt mitalliin vaan jäätiin neljänsiksi. No ensivuonna uusiksi ja sitten otetaan kultaa. =)

Itse siinä sitten mietin, että kannattaako 120 radalle lähteä ollenkaan, valmentaja oli puhelimen päässä sitä mieltä, että radalle vaan ja sitten se oli vaan lähdettävä. Hieman kiukkua ja jännitystä sekoitettuna keskenään ja ratahan alkoi varsin hyvin. Tura hyppäsi todella hyvällä ilmeellä ja rata oli varsin sujuva. Yksi pieni kolautus aiheutti puomin putoamisen, mutta se ei häirinnyt ollenkaan. Kotiin päästiin lähtemään varsin hyvällä mielellä. 

11.9.2011 120 luokan 7. este (c)http://aiino.kuvat.fi 

11.9.2011 120 1. este (c) http://aiino.kuvat.fi

 11.9.2011 120 luokan 2.este (c)http://aiino.kuvat.fi

11.9.2011 120 luokan viimeinen este (c)http://aiino.kuvat.fi

Alkuviikko menikin sitten maastossa hengaillen. Torstai iltana oli luvassa Sannan valmennus. Alkuun oli vähän sileällä siirtymisiä, joissa ei sen dramaattisempia ongelmia ilmennyt. Ekat hypyt tehtiin ässän muotoisella tiellä olevilla kavalleteilla, ja siitähän ei meinannut tulla yhtään mitään, vasen laukka oli totaalisen hukassa. Tehtävät jatkuivat "jumppasarjalle", jossa oli puomeja pysty ja okseri. Tämä meni ns. läpijuosten, tosin kuitenkin yli. Näiden jälkeen todettiin, että tasaisuus ei ole samalla tasolla missä se oli keväällä, sillä yleensä me olemme pärjänneet hyvin juuri näissä pienillä esteillä tehdyissä tehtävissä ja pasmat on mennyt sekaisin vasta sitten kun käsketään hypätä rataa. 

No näiden pienempien jälkeen alkoikin sitten se radan hyppääminen ja asiat muutuivatkin poikkeuksellisesti helpommaksi, joka oli puolestaan taas iso yllätys. Hypättiin yhteensä kolme radan pätkää, eka pienempänä toinen hieman isompana ja kolmas sitten vielä isompana, ja nuo alkoi olla jo sen kokoisia, että tätiä kyydissä alkoi hieman jännittää. Mutta eihän se ole maailmanloppu jos kuskia jännittää, sillä hevonen toimi vaan paremmin kun esteet nousuvat. Viimeinen kiekka olikin jo hevosen osalta ihan super, ainotta miinusta toi oma katse, joka ajoittain hypyissä jäi alas ja siitä seurauksena hevonen pääsi niiden esteiden jälkeen hetkellisesti liian pitkäksi. Mutta niillä joilla katse kesti ylhäällä, niin asiat olivat ihan hyvin. 

Mitäpä sitten pitäisi harjoitella? Pienillä esteillä ja puomeilla hevosen toimivuutta ja isommilla esteillä ratsastajan  asentoa ja istuntaa. Siinäpä taasen hieman kotiläksyjä. Perjantaina ja eilen olikin kevyet maastot hieman kiipeilyillä höystettynä. Tänään olisikin sitten tarkoitus pitää pieni virranpurkupäivä ja ensiviikolla luvassa maastoilua, koulua Artsin ohjein (lisää liikettä eteenpäin) ja pieniä estehyppelöitä. Ja toki peukut pystyyn, että työpaikka opiskelujen ohelle aukenisi lemmikkien parista.  

Vesisadetta ja lenssua...

Viikonloppuna olisi ollut kuulemakseen Purolassa maastoestereenit, mutta jäipähän taas väliin. Tosin nyt ei hevosessa ole mitään vikaa, mutta nyt sit itellä pukkaa kuumetta, vaikka en oikeastaan ikinä olekkaan kunnolla kipeänä. Siksipä en reeneihin ole edes uskaltanut ilmottautua, sillä jos eteen tulisi joku ongelma, niin en ole ihan skarpeimmassa kunnossa niitä ratkomaan. Joten voipa olla, ettei tarvitse haaveilla Purolan kisoissa helpon starttaamista, eli voi olla, että tyydytään siihen tuttariin. Onneksi ilmottautumista on jäljellä vielä reilu viikko, eli miettimisaikaa on.

Mutta mitä  nyt seuraaviin kisoihin tulee, niin suuntana on Savonlinna viikon päästä. Sinne ilmottauduin 110 ja 120 luokkaan. Tehtiin sellainen päätös, että hyppään tuon 110 ja jos kaikki on hyvin, niin sit tuo 120, mut jos kaikki ei ole hyvin, niin mennään vaan yks luokka. Nuo luokat ovat siis sennujen aluemestaruusluokat, eli kisaan ollaan mukaan lähdössä. Sit kisoissa on myös seurajoukkueiden väliset aluemestaruudet, jotka menee niin, että joukkueesta kaksi menee 100cm ja yksi tai kaksi 110cm. Eli ratsastan myös seuran joukkueessa tuon yhden 110 osuuden.

Ja mitä sitten tuohon minun hevoseeni tulee, sillä ei näytä viime viikonloppu paljon kintuissa painavan. Alkuviikon liikutukset olivat suht kevyitä, toki osasyynä oli päivittäinen kaatosade. Tänään olikin tiedossa siirtymisharjoituksia ja huomenna näyttäisi olevan edessä pitkähkö laukkamaasto, jotta pääsee jätkä vähän purkamaan noita ylimääräisiä höyryjä, virtaa kun tuntuu olevan kuin pienessä kylässä.

27.8. Kalajoki 110cm (c) Niko Pirttiniemi

tässä kohtaa oli se rytmi hieman kadoksissa, eikä 

ponnistuspaikka ole kovinkaan mairitteleva.  

28.8. Kalajoki 115cm (c) Emmi Pahkasalo

 

Taas on myös syksy alkanut, jengille tulee mehustamolta puristetut omenat ja näyttäs olevan aikamoista herkkua. Tosin kokonaisiakin omenoita tuntuu tallille ilmestyvän ihan reilulla kädellä. Ja maanantaina saadaan talliin myös uusi asukas, kun 2-v oripoika Quuno palaa orisaaresta takaisin kotiin. Katotaan vieläkö tuo on ihan poni vai joko alkas olla hevosen kokoinen yksilö.