Kauden avaus takana..

Olipahan aikamoista menoa. Turi on siis varsin hyvässä kunnossa, ongelma on se, että tuntuu tietävän kuntonsa myös itse. Metri meni kokonaisuudessaan ilman suurempaa kontrollia. Puomit kestivät kannattimillaan, mutta rattipuolessa oli pieniä ongelmia, joten lopputulos oli siis nolla virhettä ja toinen ei sijoittunut. Intoa hevosella siis oli enemmän kuin olisi ollut tarvetta.

 (c) Lotta Voutilainen 

Melkeimpä heti metrin radalta selviydyttyäni, pitikin olla jo kävelemässä kymppiä. Radan kävely läpi ja ne esteet näytti taas ihan kaameen isoilta. Hevosen kanssa verkkaan ja siellä alkoi sitten hallintalaitteisto löytyä taas takaisin (itse luulin koko laitteiston jääneen kotia). Verkan jälkeen odoteltiinkin sit pihalla muutaman ratsukon verran ennen kun päästiin sisään. Minua edeltävä ratsukko teki aivan törkeän kovan ajan uusinnassa (hän myös voitti lopulta koko luokan). Itse pääsin starttaamaan ja alku alkoikin ihan asiallisesti, kunnes viidentenä esteenä olleelle sarjalle tullessa meinasi mennä kaare hieman pitkäksi. Siinä sit vähän kannuksella apuja ja sit hävis. Eli hallintalaittteisto petti taas. Perusrata meni kuitenkin nollilla, samoin myös uusinta. Tosin uusinta oli varsin päättömän oloista menoa, mutta ennen viimeistä estettä sain hevosen sentään kasaan. 

  (c) Lotta Voutilainen 

Oman ratani jälkeen menin luokassa sijalle kolme ja heti seuraava ratsukko pudotti meidät neljänneksi. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdin vaihtamaan saappaat tennareihin, jäjellä oli kuitenkin vielä kahdeksan ratsukkoa. Katsoin sitten vielä luokkaa loppuun ja ennen viimeistä ratsukkoa älysin, et hei mehän ollaan yhä neljäntenä. Viimeinen ratsukko radalle ja perusradan kolmas este alas. Kiirehän siinä tuli, kun piti saapaat kaivella takaisin jalkaan ja bongata hevonen jostain kävelemästä (onneksi sitä ei oltu purettu vielä). Käytiin siis hakemassa punainen rusetti mukaan.

 

  (c) Lotta Voutilainen 

Kokonaisuutena ei kauden avausta voi ihan kauheana pitää. Kaksi nollarataa ja yks sijoitus, ei siis hullummin. Tosin radoissa on varmasti vielä parantamista paljonkin, mutta kyllä se jätkä siitä vielä tasottuu. Viime talvena en saanut jätkää liikkumaan eteenpäin ja nyt se jo kiikuttaa minua, eli josko ensivuonna saataisi aloitettua kausi järkevässä temmossa. Seuraavan kerran näillä näkymin radalla parin viikon päästä Tahkolla. Sinne suuhun ihan perus kolmipala, sillä tuo pelhami on kyllä hyvä, silloin kun saan ratsastettua hevosen kevyeksi, mutta jos jää yhtään raskaaksi niin painaa käsille todella paljon. Kolmipalalla pysyy edestä hieman kevyempänä, mikäli intoaa vastaavalla tavalla kuin tänään.. 

  (c) Lotta Voutilainen 

Ja hevonen oli aivan äärettömän tyytyväinen itseensä päivän jälkeen. Samantien radan jälkeen siirtyi rauhassa käyntiin korvat hörössä. Tuli maneesista ulos hirnuen kuin mikäkin Euroopan omistaja. Yleisöstä kuultua kommenttia; "kyllä tuo sun hevonen tuntuu tietävän mitä se tekee". Ja kyllä, ei se tyhmä ole, toisinaan jopa liian fiksu ja auttamattomasti liian itsetietoinen.  Eli näillä mennään ja seuraaviin kisoihin lisää treeniä..

  (c) Lotta Voutilainen 

Kisat lähestyy

Lauantaina olisikin sitten edessä kauden avauskisat. Jännittämäänhän tässä rupeaa. Lähtölistatkin ovat tulleet ja ne näytti onneksi omilta osiltani varsin mieluisille, eli molemmissa luokissa startti puolen välin tuntumassa. Ehtii siis katsoa pari rataa alle, eikä ole mitään älytöntä stressiä vielä siitä, miten muut ovat menneet.

Maanantai alkoi kisojen osalta katastrofaalisesti, kun kenkä hukkui jonnekkin lenkin varrelle. Kengittäjä ei ollut maisemissa ja tiistaina meinas iskeä paniikki, kun hevosen jalka alkoi turvottaa. No sain sitten yhden pätevän kengittäjän laittamaan tohvelin jalkaan tiistai illaksi ja keskiviikko aamuun oli jalankin turvotus laskenut. Kengittäjä oli aika uskomaton, sanoi tulevansa paikalle klo 18 ja kenkä olikin jalassa jo klo 17.40, en minä tälläisiin kengittäjiin ole tottunut.

No keskiviikkona käytiin sitten ottamassa kisojen kenraaliharjoitukset, eivätkä nekään menneet yhtään pöllömmin. Valmentajakin totesi, että puolentoista vuoden työ alkaa viimein näkymään ja hevonen näytti viimeisellä radanpätkältä siltä, että edessä olisi saanut olla mitä vain (tosin kuski tarvitsee psykologin joka saa kitkettyä estekorkeuspelon pois). Eli Turi on siis kunnossa ja täysin valmiina voittamaan, loppu onkin sitten kuskista kiinni. Ja kenraalihan piti hypätä alunperin isossa hallissa, mutta lumen vuoksi ei tuolta montun pohjalta ole oikein minnekkään päässyt.

Nyt sit pää kasassa lauantain yli, jotta kaikki menisi putkeen. Sitten toivonmukaan hyvin menneiden kisojen jälkeen on kuljettaja ansainnut skumppansa.

Kiirettä pitää

Siinähän hurahti liki viikko, ennen kun tänne taas kirjoittelemaan ehdin. Mutta joo, Sannan valmennuksessa oltiin perjantaina. Vanmennus oli vähän estekoulutyylinen. Eli töitä tehtiin aluksi paljon ihan sileällä, puomeilla ja pikku kavalleteilla. Hevosta hieman notkisteltiin ja samalla heräteltiin kevyemmäksi. Turi ei tapansa mukaan alussa kovin suurta keveyttä osoittanut, mutta pikkusen jälkijunassa parani koko ajan. Pikkuhyppyjen lisäksi hypittiin erinäisiä radanpätkiä sarjoilla. Sarjat oli rakennettu suht lyhyiksi, joten niille tarvitsi tulla vahvassa ja lyhyessä laukassa. Valmennuksen loppupuolella alko oma usko taas loppua, mutta onneksi tuo hevonen ei juuri osoita panikoinnin merkkejä, vaikka puomit hieman nousisivatkin.

Tämä viikko onkin mennyt sit taas hieman pitkää päivää tehden. Eli aamulla kotoa lähtö vähän ennen kasia, ysistä viiteen töissä. Puol kuuden maissa tallissa, siellä ratsastus ja seiskan jälkeen ajelee sit kohti kotia ja kotona taasen illalla kasin jälkeen. Onneksi tällaisia viikkoja ei ole ihan jatkuvasti. Tarvitsis varmaan opetella heräämään hieman aiemmin, ja käydä ratsastamassa jo ennen töihin tuloa, kun ei nuo iltaratsastukset minulle oikein sovi. Lukemisestakaan ei ole meinannut tulla yhtään mitään, muutaman hassun fysiikan tehtävän saanut tehtyä ja siinä koko viikon saldo.

Mutta nyt vielä tsempattava loppupäivä töissä. On täällä onneks se etu, että näkee ekana mitä uusia varusteita on markkinoille tulossa ja mitä milloinkin liikkeisiin tulee. Ja tänään tuli taas vähän lisää kevään Pikeuria ja Mountainia...

Valmennusta odotellessa..

Alkuviikko meni siskon luona Jyväskylässä. Tarvitsi pienen irtautumisen arjesta ja mikäs sen mukavampaa kun lähteä siskojen kanssa shoppailemaan. Ja kyllä mukaan tarttui ostosreissulta paitoja ja housuja ja lisäksi aivan ihana mekko. Tosin sitä en ihan varmaski vielä tiedä olisinko mekkoa oikeasti tarvinnut, sillä noita entisiäkin on. Toisaalta onhan keväällä tiedossa kuitenkin nuorimman siskon lakkiaiset, ja kesällä yhdet häät, joten jossain varmaan käyttöä voisi olla.

Parin päivän lomailu teki itselleni ihan hyvää. Siitä sitten tiedä miten hyvää se hevoselle teki, meinas olla eilen hieman vahva eläin alla. No liki pari tuntia siirtymisiä maastossa teki tehtävänsä ja jätkäkin hieman nöyrtyi. Tänään olikin sit kutakuinkin normaali kun käytiin hieman hölkkäilemässä. Huomenna ois aamusta Sannan valmennus, toivottavasti poni pysyy kutakuinkin kasassa. Ainakin sunnuntaina, kun käytiin pari hyppyä ottamassa, homma näytti jo paljon paremmalta, mitä aiemmin, joten josko nuo hyppyhommat alkas taas palautua kunnolla mieleen. Ja kai niiden pitäskin alkaa olla jo mielessä, parin viikon päästä pitäs olla jo radalla.

Ja mitä omaan kalenteriini tulee, se näyttää ensi viikon osalta aika kauhealta. Vapaa-aika ensi viikolla siis täysi nolla ja yöunistakin joutuu ehke hieman tinkimään. Mutta kai ne univelat joskus kuittaantuu. Eli ensiviikko menee töissä (8h/pvä), heppailua (2h/pvä), matkat (2-3h/pvä), opiskelu (2-4h/pvä) ja sit pitä vielä jossain välissä varmaan ruokaakin tehdä. No ei tuota ole kuin ens viikko, sit taas täysipainoinen panostus vain opiskeluun. Huomenna valmennuskuulumiset..