(c) Lotta Voutilainen
Melkeimpä heti metrin radalta selviydyttyäni, pitikin olla jo kävelemässä kymppiä. Radan kävely läpi ja ne esteet näytti taas ihan kaameen isoilta. Hevosen kanssa verkkaan ja siellä alkoi sitten hallintalaitteisto löytyä taas takaisin (itse luulin koko laitteiston jääneen kotia). Verkan jälkeen odoteltiinkin sit pihalla muutaman ratsukon verran ennen kun päästiin sisään. Minua edeltävä ratsukko teki aivan törkeän kovan ajan uusinnassa (hän myös voitti lopulta koko luokan). Itse pääsin starttaamaan ja alku alkoikin ihan asiallisesti, kunnes viidentenä esteenä olleelle sarjalle tullessa meinasi mennä kaare hieman pitkäksi. Siinä sit vähän kannuksella apuja ja sit hävis. Eli hallintalaittteisto petti taas. Perusrata meni kuitenkin nollilla, samoin myös uusinta. Tosin uusinta oli varsin päättömän oloista menoa, mutta ennen viimeistä estettä sain hevosen sentään kasaan.
(c) Lotta Voutilainen
Oman ratani jälkeen menin luokassa sijalle kolme ja heti seuraava ratsukko pudotti meidät neljänneksi. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdin vaihtamaan saappaat tennareihin, jäjellä oli kuitenkin vielä kahdeksan ratsukkoa. Katsoin sitten vielä luokkaa loppuun ja ennen viimeistä ratsukkoa älysin, et hei mehän ollaan yhä neljäntenä. Viimeinen ratsukko radalle ja perusradan kolmas este alas. Kiirehän siinä tuli, kun piti saapaat kaivella takaisin jalkaan ja bongata hevonen jostain kävelemästä (onneksi sitä ei oltu purettu vielä). Käytiin siis hakemassa punainen rusetti mukaan.
(c) Lotta Voutilainen
Kokonaisuutena ei kauden avausta voi ihan kauheana pitää. Kaksi nollarataa ja yks sijoitus, ei siis hullummin. Tosin radoissa on varmasti vielä parantamista paljonkin, mutta kyllä se jätkä siitä vielä tasottuu. Viime talvena en saanut jätkää liikkumaan eteenpäin ja nyt se jo kiikuttaa minua, eli josko ensivuonna saataisi aloitettua kausi järkevässä temmossa. Seuraavan kerran näillä näkymin radalla parin viikon päästä Tahkolla. Sinne suuhun ihan perus kolmipala, sillä tuo pelhami on kyllä hyvä, silloin kun saan ratsastettua hevosen kevyeksi, mutta jos jää yhtään raskaaksi niin painaa käsille todella paljon. Kolmipalalla pysyy edestä hieman kevyempänä, mikäli intoaa vastaavalla tavalla kuin tänään..
(c) Lotta Voutilainen
Ja hevonen oli aivan äärettömän tyytyväinen itseensä päivän jälkeen. Samantien radan jälkeen siirtyi rauhassa käyntiin korvat hörössä. Tuli maneesista ulos hirnuen kuin mikäkin Euroopan omistaja. Yleisöstä kuultua kommenttia; "kyllä tuo sun hevonen tuntuu tietävän mitä se tekee". Ja kyllä, ei se tyhmä ole, toisinaan jopa liian fiksu ja auttamattomasti liian itsetietoinen. Eli näillä mennään ja seuraaviin kisoihin lisää treeniä..
(c) Lotta Voutilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti