Kisojen jälkeen on mennyt liki koko viikko vain hohhaillessa. Maanantaina käytiin vain kävelemässä metässä ja sit sai jätkä pitää laidunlomaa pari päivää, tai oikeastaan kolme. Kolmannen päivän vapaan se tosin sai sen vuoksi, että oli onnistunut pudottamaan kenkänsä, ja kengittäjän sain paikalle vasta sen verran myöhään, ettei yksinkertaisesti enää kehdannut lähteä ratsastamaan. Ja kun tuota ei ilman kenkää liikuteta, kun traama alkaa heti, eli aivan kolmijalkanen otus kyseessä ilman kenkiä. Mutta eipä näyttänyt kovin surulliselta, kun sai laitumella hengata pitkiä päiviä.
Eilen sitten palattiin takaisin arkeen ja käytiin hieman maastossa availemassa paikkoja. Josko sitä tänään alkaisi sitten jo ihan töitäkin tekemään. Ensiviikolla jatketaan myös maastovalmennuksia ihan "kotioloissa", tosin valmentajan kanssa oli puhetta, että pitäs alkaa suuntailla myös muualle valmennuksiin. Ja tämä ihan sen vuoksi, että tulisi harjoiteltua jo pikkuhiljaa myös vaativan esteitä, joita meillä ei oikeastaan ole tuossa.
Itsellä onkin muuten mennyt aika töissä ja näissä hommissa jatketaan ainakin elokuun puoliväliin, sitten katsotaan mitä sitä ensi talvena on ohjelmassa. Mutta tosiaan kisoja ei ole tiedossa ennen elokuun puoliväliä, jolloin olisi tarkoitus käydä Tahkolla, ja siitä parin viikon päästä Kalajoelle. Lisäksi elokuun alussa tulee taas Artsi pitämään kouluvalmennusta ja siitä viikon päästä ois Sannan valkut. Eli tälläistä tulevaa. Ja tulevasta puheenollen, tällä ois huomenna vapaapäivä, eli ei töitä, eikä hevosen liikutusta, joten josko sitä lähtisi vapaapäivän kunniaksi katsomaan kisoja Mikkeliin, tai sit toki vois olla vaan kotona.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Joukkue-SM kultaa..
Ensimmäinen kansallinen helppo startti takana ja täti on hengissä. Tosin alku ei ollut kovinkaan lupaava. Perjantaina ratsastettiin kouluosuus, missä onnistuin ratsastamaan radan hieman väärin. Laukkaohjelmaakin oli hinkutettu ihan jokunen kerta harjoituksissa ja mitä minä teen, ratsastan vastalaukkakaaren yhtä kirjainta liian aikaisin. Tulos 55.5 ja rapiat ja virheitä koulun jälkeen 66.7. Onneksi Krisse ja Jonna onnistuivat molemmat koulukokeessa ja johdettiin joukkueena kisaa hieman yli 7 pisteellä.
Lauantaina olikin vuorossa rataesteet, mikä piti olla meille se helpoin osa-alue. Mutta ei. Tura tuntui verkassa ihan normaalilta, mutta portilla alkoi jo steppailu huomattavasti normaalia enemmän. Radalla ykköseste hyvin ja sitten tuntui kun hevonen katosi avuilta ja kakkoselle seis. Siitä sitten itse hieman suivaantuneena passitin pojan eteenpäin ja idea siitä, ettei enää niitä yliaikavirheitä oteta ainakaan. Ja tuohon kun voi teoriassa luottaa, ettei kapula kolahda vielä noilla korkeuksilla, eikä kolahtanut ja aikakaan ei ylittynyt, joten päivän lisäsaldo 4vp. Yhteissaldo olikin jo 70.7. Krisse jatkoi varmalla tahdilla ja teki nollat, mutta Jonna otti alas pari kapulaa ja tiputtiin joukkuekisassa kakkosiksi 0.6 pisteen päähän johtavasta.
Sitten koitti sunnuntai aamu ja edessä oli se minulle jännin osa-alue. Verkka oli Turalla turhan jännä paikka, kun muita laukkaili ohi joka suunnasta. Onneksi sain siellä otettua muutaman hypyn ja sitten hieman hieman kävelyä ennen omaa starttia. Sitten oltiinki jo radalla menossa, 1,2,3, 4 esteet ilman pienintäkään ongelmaa. 5 estettä lähestyessä hieman tuntui siltä, että kutosena oleva trakehneri jarruttaa, mutta 5 yli ja se trakehnerikin yli vaikka lähestyminen olikin hieman kiemurteleva, tosin hypyn jälkeen meinasi täti pudota kyydistä.
Sitten pellolle 7,8 helpon tuntuisia pöytiä, 9 ilman ongelmia, vaikka itse hieman jännitinkin kun oli niin kapea este. 10 sujui myös ongelmitta, vaikka kyseessä oli kolme peräkkäistä sianselkää. 11 mentiin ilman korvan heilautusta, vaikka itse pelkäsin esteen kokoa kuollakseni. 12 este olikin vanha tuttu ja sitten 13 lähestyttäessä alkoi taas jännittää, sillä kyseessä oli uusi kapeahko risu, mutta siitäkin selvittiin. Siitä laskeuduttiinkin jo kohti veteenhyppyä ja tuntui jo siltä, että tämä ei ikinä mene tuosta, mutta jollain konstilla siitäkin alas päästiin. Loppurata olikin sitten enemmän jo hieman tutumpia esteitä, joten sai jo hieman huokaista. Maaliin päästiin siis ilman estevirheitä ja vielä hyppien keikkuen ihanneajassa. Tura siis näytti osaamisensa maastossa. Lopputulos jäi siis 70.7 virheeseen ja riitti luokan puoliväliin. Tuosta on hyvä lähteä jatkamaan.
Muu joukkue teki myös puhtaat maastot ja joukkuekisassa otettiin voitto. Krisse sijoittui lopulta helpon luokan 3. ja Jonna voitti Suokkien helpon.
Lauantaina olikin vuorossa rataesteet, mikä piti olla meille se helpoin osa-alue. Mutta ei. Tura tuntui verkassa ihan normaalilta, mutta portilla alkoi jo steppailu huomattavasti normaalia enemmän. Radalla ykköseste hyvin ja sitten tuntui kun hevonen katosi avuilta ja kakkoselle seis. Siitä sitten itse hieman suivaantuneena passitin pojan eteenpäin ja idea siitä, ettei enää niitä yliaikavirheitä oteta ainakaan. Ja tuohon kun voi teoriassa luottaa, ettei kapula kolahda vielä noilla korkeuksilla, eikä kolahtanut ja aikakaan ei ylittynyt, joten päivän lisäsaldo 4vp. Yhteissaldo olikin jo 70.7. Krisse jatkoi varmalla tahdilla ja teki nollat, mutta Jonna otti alas pari kapulaa ja tiputtiin joukkuekisassa kakkosiksi 0.6 pisteen päähän johtavasta.
Sitten koitti sunnuntai aamu ja edessä oli se minulle jännin osa-alue. Verkka oli Turalla turhan jännä paikka, kun muita laukkaili ohi joka suunnasta. Onneksi sain siellä otettua muutaman hypyn ja sitten hieman hieman kävelyä ennen omaa starttia. Sitten oltiinki jo radalla menossa, 1,2,3, 4 esteet ilman pienintäkään ongelmaa. 5 estettä lähestyessä hieman tuntui siltä, että kutosena oleva trakehneri jarruttaa, mutta 5 yli ja se trakehnerikin yli vaikka lähestyminen olikin hieman kiemurteleva, tosin hypyn jälkeen meinasi täti pudota kyydistä.
17.7.2011 Helpon luokan viimeinen este (c)Tiia Suomalainen
Sitten pellolle 7,8 helpon tuntuisia pöytiä, 9 ilman ongelmia, vaikka itse hieman jännitinkin kun oli niin kapea este. 10 sujui myös ongelmitta, vaikka kyseessä oli kolme peräkkäistä sianselkää. 11 mentiin ilman korvan heilautusta, vaikka itse pelkäsin esteen kokoa kuollakseni. 12 este olikin vanha tuttu ja sitten 13 lähestyttäessä alkoi taas jännittää, sillä kyseessä oli uusi kapeahko risu, mutta siitäkin selvittiin. Siitä laskeuduttiinkin jo kohti veteenhyppyä ja tuntui jo siltä, että tämä ei ikinä mene tuosta, mutta jollain konstilla siitäkin alas päästiin. Loppurata olikin sitten enemmän jo hieman tutumpia esteitä, joten sai jo hieman huokaista. Maaliin päästiin siis ilman estevirheitä ja vielä hyppien keikkuen ihanneajassa. Tura siis näytti osaamisensa maastossa. Lopputulos jäi siis 70.7 virheeseen ja riitti luokan puoliväliin. Tuosta on hyvä lähteä jatkamaan.
Muu joukkue teki myös puhtaat maastot ja joukkuekisassa otettiin voitto. Krisse sijoittui lopulta helpon luokan 3. ja Jonna voitti Suokkien helpon.
17.7 Joukkue-SM palkintojen jako (c) Tiia Suomalainen
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Takaisin arkeen..
Team palaneet pandakarhut palasivat lauantai aamuna kuuden maissa takaisin kotia. Eli Italiassa tuli lomailtua. Maanantaina lennettiin Helsingistä Roomaan. Rooman lentokentällä hypättiin taksiin ja ajeltiin juna-asemalle, mistä matka jatkui junalla Chiusiin. Chiusista olikin matkaa sitten vielä n 30km Pienzaan, mistä villa oli vuokrattu.
Villa oli aika kiva neljän huoneiston kivirakennus upeilla maisemilla varustettuna (kuvat kunhan saan ne itselleni). Tiistai päivä menikin ostoksia tehden Firenzessä, joka sijaitsee n 100km pienzan pohjoispuolella. Keskiviikkona olikin sitten juhlat, joiden takia koko reissulle ylipäätään lähdettiin, eli avomieheni tädin 50-v synttärit. Niiden juhliminen vei keskiviikon, tosin syömisen ja juomisen lomassa pulikointia altaalla, auringon ottoa ja lahjusten jakoa. Lahjaksi hankittiin edellisenä päivänä firenzestä aito D&G: n laukku, tosin onneksi lahjaan osallistuneiden määrä oli reilu, niin ei yhdelle jäänyt älyttömiä maksettavaksi.
Torstaina pidettiin suht rauhallinen päivä aurinkoa ottaen ja paikallisessa kylässä pikkukauppoja kierrellen. Perjantaina olikin jo kotiin lähdön aika. Eli aamulla junalla Roomaan, missä ehdittiin pyöriä muutama tunti ennen kotiinlähtöä. Reissu oli kiva, tosin hieman liian lyhyt. Ja Italia sai säilyttää maineensa pasta ja pitsa maana, sillä ne olivat loistavia.
Sitten onkin saatu palailla takaisin arkeen, eli töitä ja heppailua. Eilen valmisteleva kouluvalmennus ennen joukkue SM kisaa, jotka alkavat perjantaina. Ja maanantaina myös hieman hypppyjä rataesteillä, eikä ollut homman unohtunut vaikka edellisen kerran on ratakapuloita nähty Iisalmen kisoissa. Tänään saa heppa pitää vp:n ja huomenna sit viimeinen silaus ja molempina iltoina luvassa myös hieman talkoilua kisojen tiimoilta. Alkaa vaan jännittää jonkun verran, etenkin kun yksi joukkueesta jäi pois ja näin ollen mukana vain kolme henkeä.
Villa oli aika kiva neljän huoneiston kivirakennus upeilla maisemilla varustettuna (kuvat kunhan saan ne itselleni). Tiistai päivä menikin ostoksia tehden Firenzessä, joka sijaitsee n 100km pienzan pohjoispuolella. Keskiviikkona olikin sitten juhlat, joiden takia koko reissulle ylipäätään lähdettiin, eli avomieheni tädin 50-v synttärit. Niiden juhliminen vei keskiviikon, tosin syömisen ja juomisen lomassa pulikointia altaalla, auringon ottoa ja lahjusten jakoa. Lahjaksi hankittiin edellisenä päivänä firenzestä aito D&G: n laukku, tosin onneksi lahjaan osallistuneiden määrä oli reilu, niin ei yhdelle jäänyt älyttömiä maksettavaksi.
Torstaina pidettiin suht rauhallinen päivä aurinkoa ottaen ja paikallisessa kylässä pikkukauppoja kierrellen. Perjantaina olikin jo kotiin lähdön aika. Eli aamulla junalla Roomaan, missä ehdittiin pyöriä muutama tunti ennen kotiinlähtöä. Reissu oli kiva, tosin hieman liian lyhyt. Ja Italia sai säilyttää maineensa pasta ja pitsa maana, sillä ne olivat loistavia.
Sitten onkin saatu palailla takaisin arkeen, eli töitä ja heppailua. Eilen valmisteleva kouluvalmennus ennen joukkue SM kisaa, jotka alkavat perjantaina. Ja maanantaina myös hieman hypppyjä rataesteillä, eikä ollut homman unohtunut vaikka edellisen kerran on ratakapuloita nähty Iisalmen kisoissa. Tänään saa heppa pitää vp:n ja huomenna sit viimeinen silaus ja molempina iltoina luvassa myös hieman talkoilua kisojen tiimoilta. Alkaa vaan jännittää jonkun verran, etenkin kun yksi joukkueesta jäi pois ja näin ollen mukana vain kolme henkeä.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Tää lähtis lomalle...
Heppa liikutettuna, laukut pakattuna, hevosen ja kissan hoitajat ohjeistettu, joten josko sitä alkas ottamaan suuntaa kohti Lahtea. Eli tänään ajellaan yöksi Lahteen, sillä huomenna pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä klo 7.00. Kone lähtee ysin maissa. Lento ei ole suora lento Roomaan, vaan kulkee Frankfurtin kautta. Mutta jokatapauksessa huomenna tähän aikaan ollaan jo Roomassa, mistä sitten pitäisi alkaa suunnistaa auton kanssa n 150km päässä sijaitsevaa Pienzaa. Eli huomenna jännä päivä tulossa. Matkakuulumiset laitan tänne viimeistään kun palaan takaisin ensi lauantaina.
Ja asiat tosiaan hoidettu ja siihen ekaan kansalliseen kenttästarttiin ilmottauduttu, niin ja tuli tehtyä myös hieman hankintoja. Eli tuli hankittua kypäräkamera, osin omaan käyttöön ja osin avomiehen moottoripyöräilyharrastukseen. Eli jos tuota opin vaan käyttämään ennen kisoja, niin vois saada radan kuvattua omasta näkövinkkelistä.
Niin ja harkitsin myös tuon koko ulkoasun päivittämistä, josko vaikka ensi viikonloppuna turailisi sitä. Ideoita otetaan vastaan.
Ja asiat tosiaan hoidettu ja siihen ekaan kansalliseen kenttästarttiin ilmottauduttu, niin ja tuli tehtyä myös hieman hankintoja. Eli tuli hankittua kypäräkamera, osin omaan käyttöön ja osin avomiehen moottoripyöräilyharrastukseen. Eli jos tuota opin vaan käyttämään ennen kisoja, niin vois saada radan kuvattua omasta näkövinkkelistä.
Niin ja harkitsin myös tuon koko ulkoasun päivittämistä, josko vaikka ensi viikonloppuna turailisi sitä. Ideoita otetaan vastaan.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Maastoilua...
Viime viikon ke-la meni ihan köpöttelyn merkeissä sen jalan kanssa. Onneksi kyseessä ei ollut vakava vika ja sunnuntaina oli Turis jo takaisin työssä. Sunnuntain liikunta oli kuitenkin vielä kevehkö, sillä halusin selvittää miten jalka reagoi muuhun kuin kävelyyn. Ei ongelmia ja maanantaina alkoi työnteko. Tarkoitus oli ottaa vähän laukkaa auki ja hieman siirtymisä, mutta herralla oli hieman ylimääräistä virtaa kertynyt varastoon, eli asiallinen työnteko ei tuntunut kiinnostavan, siispä edessä oli ns. luulot pois maasto, eli ylimääräiset höyryt pois. Toimi ja kotiin hippastiin takas jo varsin nöyränä.
Tiistaina sitten taas maastoesteitä ja homma toimi jo paremmin kuin viimeks, hauta-trakehneria ihmetteli vielä vähän jatökkäs sille kerran, mutta sitten alko sujumaan. Ja päästiin tulemaan myös mäntypöytä ja siitä kolme askelta tuolle hautahässäkälle. Ja tuli myös huomattua, että kiinteet esteet on tuolle hevoselle helppoja, kun taas risut tuottavat pientä päänvaivaa. Tämä johtunee vahvasta rataestetaustasta, eli kaikesta pitäs mennä yli koskematta.
Keskiviikkona käytiin vaan käppäilemässä metsässä ilman satulaa. Torstaina olikin vuorossa sit koulutunti, joka alkoi hieman asioiden keskustelulla, mutta puolessa välissä tuntia saatiin esitettyä myös erittäin laadukkaita raviväistöjä. Sit pieni välikäynti ja tarkoitus oli jatkaa keskilaukka ja vastalaukka harjoituksella, mutta ekat raviaskeleet ennen laukkaa niin mun omasta selästä kuulu naps. Oikeapuoli helähti todella kipeäksi ja oli pakko jalkauttaa itsensä hevosen selästä, kun tuntu, että pyörryn, eikä asiaa toki helpottanut +30 asteen lämpötila. Valmennuksen jatkamiseen ei ollut mitään mahkuja, joten todettiin, et jatketaan kun tulen reissusta. Kävelytin sit hepan maastakäsin takas kotia, kun selkään nousu ei kuulostanut kovin fiksulta ratkaisulta, tosin saappaissa kävely ei myöskään ollut kovin hyvä idea, nm. rakko kantapäässä.
Tallille kävellessä soittelin tutulle selkäniksauttelijalle, josko ehtis ottaa minun selän heti to ja onneks tuo aika järjesty. Iltapäivällä siis selän naksautusta ja akupunktioneuloja ja taas mennään. Tosin ihan kunnossa tuo ei vieläkään ole, mutta kunhan sunnuntain saa vielä ratsastettua hevosen, niin sit pääsee lomalle, joten siihen saakka buranaa.
Tänään huideltiin viimeinen maastotreeni ennen kahden viikon päästä olevia kisoja. Itselle puranaa ja ravia välttäen, sillä se tuntus käyvän selkään eniten. Mutta hevonen, se oli upea. Kaikki esteet ja tehtävät hyvällä ilmeellä ja rennolla fiiliksellä, ihan kun tuo ois nyt keksinyt mikä on homman pohjimmainen idea ja hiffannut, että esteet eivät ole kovin vaikeita. Siksipä Tura pääsi hommista pois hieman muita aikaisemmin ja oli kyllä ihan aiheen lämpömittari kun huiteli +30 ja mieluummin lähtee hiippailemaan kotia hevosella, jolla on vielä reilusti virtaa jäljellä.
Vaikka itse lopetettiin hieman aiemmin kun muut niin jäätiin toki katsomaan muiden edesottamuksia. Ryhmän muille hevosille (starttaavat tuttaria) tuotti ongelmia kapeammat esteet, vaikkeivät olleet isoja, niin suoruus puuttui. Itse jäin miettimään, ettei mullakaan ole täysin suora hevonen ja silti se vetää sujuvasti huomattavasti isompia ja myös kapeampia esteitä ongelmitta, mutta johtuuko se sitten vaan voimasta ja paremmasta itseluottamuksesta, no mää tiiä, mutta suoruutta siis on kehitettävä myös itse, vaikkei vielä ongelmia olekkaan, niin niitä voi tulla..
Huomenna on Turalla luvassa taas hieman kevyempi päivä, josko kävis vaikka kiipeilemässä. Ja sunnuntaina sit koulutreeniä. Ja sunnuntaina tämä tyttö lähtee reissuun. Sunnuntaina ajellaan yöksi Lahteen, mistä jatketaan maanantai aamuna Helsinkiin lentokentälle ja lento Roomaan lähtee klo 9. Roomassa pitää sit löytää junasemalle ja puolentoistatunnin junamatkan jälkeen ollaan perillä Toscanan rajalla, missä olemme perjantaihin saakka. Eli luvassa on viisi päivää ihan vain lomailua ja ehkä myös ostoksia Sienassa ja meno tai tulomatkalla myös Roomassa. Mut mitä mä pakkaan mukaan? Ja Tura tosiaan jää estevalmentajan ja hänen tulevan vaimonsa hoitoon, oli puhetta, että ratsastavat sen parina kolmena päivänä ja pari päivää saa ihan vain lomailla laitsalla.
Tiistaina sitten taas maastoesteitä ja homma toimi jo paremmin kuin viimeks, hauta-trakehneria ihmetteli vielä vähän jatökkäs sille kerran, mutta sitten alko sujumaan. Ja päästiin tulemaan myös mäntypöytä ja siitä kolme askelta tuolle hautahässäkälle. Ja tuli myös huomattua, että kiinteet esteet on tuolle hevoselle helppoja, kun taas risut tuottavat pientä päänvaivaa. Tämä johtunee vahvasta rataestetaustasta, eli kaikesta pitäs mennä yli koskematta.
Keskiviikkona käytiin vaan käppäilemässä metsässä ilman satulaa. Torstaina olikin vuorossa sit koulutunti, joka alkoi hieman asioiden keskustelulla, mutta puolessa välissä tuntia saatiin esitettyä myös erittäin laadukkaita raviväistöjä. Sit pieni välikäynti ja tarkoitus oli jatkaa keskilaukka ja vastalaukka harjoituksella, mutta ekat raviaskeleet ennen laukkaa niin mun omasta selästä kuulu naps. Oikeapuoli helähti todella kipeäksi ja oli pakko jalkauttaa itsensä hevosen selästä, kun tuntu, että pyörryn, eikä asiaa toki helpottanut +30 asteen lämpötila. Valmennuksen jatkamiseen ei ollut mitään mahkuja, joten todettiin, et jatketaan kun tulen reissusta. Kävelytin sit hepan maastakäsin takas kotia, kun selkään nousu ei kuulostanut kovin fiksulta ratkaisulta, tosin saappaissa kävely ei myöskään ollut kovin hyvä idea, nm. rakko kantapäässä.
Tallille kävellessä soittelin tutulle selkäniksauttelijalle, josko ehtis ottaa minun selän heti to ja onneks tuo aika järjesty. Iltapäivällä siis selän naksautusta ja akupunktioneuloja ja taas mennään. Tosin ihan kunnossa tuo ei vieläkään ole, mutta kunhan sunnuntain saa vielä ratsastettua hevosen, niin sit pääsee lomalle, joten siihen saakka buranaa.
Tänään huideltiin viimeinen maastotreeni ennen kahden viikon päästä olevia kisoja. Itselle puranaa ja ravia välttäen, sillä se tuntus käyvän selkään eniten. Mutta hevonen, se oli upea. Kaikki esteet ja tehtävät hyvällä ilmeellä ja rennolla fiiliksellä, ihan kun tuo ois nyt keksinyt mikä on homman pohjimmainen idea ja hiffannut, että esteet eivät ole kovin vaikeita. Siksipä Tura pääsi hommista pois hieman muita aikaisemmin ja oli kyllä ihan aiheen lämpömittari kun huiteli +30 ja mieluummin lähtee hiippailemaan kotia hevosella, jolla on vielä reilusti virtaa jäljellä.
Vaikka itse lopetettiin hieman aiemmin kun muut niin jäätiin toki katsomaan muiden edesottamuksia. Ryhmän muille hevosille (starttaavat tuttaria) tuotti ongelmia kapeammat esteet, vaikkeivät olleet isoja, niin suoruus puuttui. Itse jäin miettimään, ettei mullakaan ole täysin suora hevonen ja silti se vetää sujuvasti huomattavasti isompia ja myös kapeampia esteitä ongelmitta, mutta johtuuko se sitten vaan voimasta ja paremmasta itseluottamuksesta, no mää tiiä, mutta suoruutta siis on kehitettävä myös itse, vaikkei vielä ongelmia olekkaan, niin niitä voi tulla..
Tää on se mäntypöytä, Tapsan kenttäkisosta 2010 (c) Riina Aamuvuori
Ja tämä se kapeampi este, joka tuotti kanssaratsastajille hieman
päänvaivaa, Tapsan Kenttäkisoista 2010 (c) Victoria Graham
Huomenna on Turalla luvassa taas hieman kevyempi päivä, josko kävis vaikka kiipeilemässä. Ja sunnuntaina sit koulutreeniä. Ja sunnuntaina tämä tyttö lähtee reissuun. Sunnuntaina ajellaan yöksi Lahteen, mistä jatketaan maanantai aamuna Helsinkiin lentokentälle ja lento Roomaan lähtee klo 9. Roomassa pitää sit löytää junasemalle ja puolentoistatunnin junamatkan jälkeen ollaan perillä Toscanan rajalla, missä olemme perjantaihin saakka. Eli luvassa on viisi päivää ihan vain lomailua ja ehkä myös ostoksia Sienassa ja meno tai tulomatkalla myös Roomassa. Mut mitä mä pakkaan mukaan? Ja Tura tosiaan jää estevalmentajan ja hänen tulevan vaimonsa hoitoon, oli puhetta, että ratsastavat sen parina kolmena päivänä ja pari päivää saa ihan vain lomailla laitsalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)