Jännää..

Turiksen hummailu jatkuu, eli ei ole tällä viikolla juuri muuta tehty, kuin vain hummailtu. Tai oltiin me torstaina reippaita ja käytiin maneesilla tekemässä vähän avoja ja vastalaukkoja. Muuten tosiaan kävelyä ja rauhallista hölkkää. Ja tuo sama jatkunee siihen kunnes saadaan joko tilsakumit tai kunnon pakkaset. Eli tierroja tulee ihan älyttömästi, joten siinä suurin syy, miksi ei ole suurempia tehty. Tosin ens viikolla ahkeroidaan kyllä parina päivänä Artsin valmennuksisa, ja ainakin tiistaina pitäs ottaa ne kanget, saas nähdä mitä siitä tulee..

Eli Turiksen kanssa ei mitään uutta, mutta tortai aamuna koin varmasti yhden elämäni jännimmän ratsastuskokemuksen. Menin talliin ja valmentaja oli vaimoineen laittamassa pihassa Kuunoa (2-v) ja Hipattia (kohta 18-v tamma) kuntoon. Siinä sitten sanoivat, että käyttävät Kuunon yläpellolla, totesin, että lähden katsomaan, kun ei siinä ollut muutakaan, etenkään kun Rydeä ei jätetä pihaan yksin. Valmentaja huikkas, et otahan saappaat ja kypärä mukaan ja minä olin iha, että täh.. No kävelin ylös, missä valmentaja testasi Kuunon ensimmäiset laukka-askeleet ratsastajan kanssa. Sit tulikin käsky, et tulehan kyytiin. Käveltiin vähän ensin, sit pikkupätkä ravia ja sit kävellen kotiin ja se alamäki olikin ensimmäinen laatuaan ratsastaja selässä. Oli siis elämäni ensimmäinen kerta 2-vuotiaan selässä (ja Kuunolle tais olla neljäs kerta kun joku on selässä), ja varsin jännittävä kokemus. Valmentaja tosin nauroi, että nythän tuo ois mulle sopivan kokonen.

Eli siinä olikin sitten tämän viikon jännimmät kokemukset heppojen kanssa. Kotona olen sitten pikkuhiljaa alkanut hötkyilemään joulun kanssa, eli elämäni eka porkkanalaatikko tuli tehtyä ja siitä tuli oikein hyvää. Ens viikolla onkin sitten valmennusten lisäksi ohjelmassa joulusiivouksen aloittelu (mm saunan pesu) ja vähän tenttiä.

Kuuno linssiludena.. Kuvanlaatu nyt on mitä on.. =)

Kiirusta pittää...

Sannan valmennuksistakaan en ehtinyt kertoa. Eli valmennukset olivat viikko sitten perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina oli vielä Sannan kuolainluento. Perjantaina hypättiin ilman jalustimia, tehtävinä oli pikkusia jumppia, estelinjoja volteilla varustettuina ja pikkuratoja. Eli tehtävät olisivat olleet jalustimet jalassa varsin yksinkertaisia, mutta ilman jalustimia kyseli hieman tasapainoa, ei siis ollut ihan helppoa. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja seuraavat pari päivää tunsi kyllä jaloissaan, että jotain on tullut tehtyä.

Lauantaina olikin sitten enempi ratapainotteisempi päivä. Eli ensin erinäisiä linjoja ihan verkaksi ja sitten pari rataa. Ekalla radalla tuli pieni ongelma, kun Turis kysy onko vesimattoa pakko hypätä, tuli törinää ja pörinää, et se ois hänen mielestään tosi pelottava (ihan kun sitä oikeesti pelkäis). No pieni tappelu ja yli päästiin, jonka jälkeen se ei ollutkaan yhtään jännä. Toinen rata olikin sitten jo ihan hyvä ja jäi varsin hyvä mieli jättää heppa loppuvuodeksi hyppylomalle.

Sunnuntaina olikin sitten se luento, missä alkuun oli tarinaa kilpahevosen vuodesta ja loppuun sitten tarinaa erinäisistä kuolaimista. Kilpahevosen vuosi osiossa ei juuri uutta tietoa minulle tullut, mutta monelle oli tullut todella paljon uutta. Ja itseasiassa kuolaimissakaan ei juuri mitään uutta ollut, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Ja antoi tuo kuitenkin hieman lisäideoita tuon hyppykuolaimen suhteen. Nyt kun olen alkanut saada hevoseen hieman enemmän otetta, niin on alkanut tuntua, että voisi tuota hyppykuolaimena olevaa pelhamia hieman keventää. Vaihtoehdoiksi nousi happymounthin lyhytvartinen pelham ja butterfly flip suoralla kumisella suuosalla. Eli jostain pitäs kaivella tuollaset jarrut lainaan, niin vois kokeilla (ovat turhan kalliita hankkia, jos eivät sovikkaan).

Alkuviikko meni Turiksen kanssa sitten lähinnä maastossa humppaillen. Keskiviikkona saatiin maastolenkille mukaan koko punainen konkkaronkka, eli saatiin Turan kanssa Kuuno käsihevoseksi. Isolla pellolla ravailu meinas saada Kuunon villiintymään, mutta onneks tuo Turiksen auktoriteetti pitää juniorinkin ruodussa. Eli Turis toimii varsin hyvin myös varsan opettajana. =)

Lauantaina kokeiltiin sitten ne kanget suuhun. Kävin vain maastoilemassa ja itse hakemassa vaan hieman tuntumaa taas kangilla ratsastukseen (edelliskerrasta kun on muutama vuosi vierähtänyt). Tällä viikolla pitäs noita sitten testailla ihan maneesin puolelle. Eilisen vietinkin sitten valmentajan roolissa Kuvansin kisoissa. Ja varsin hauska päivä olikin, vaikka oishan se ollut ihan kiva hypätä itsekkin. Positiivista kuitenkin oli se, että junnu, jonka hyppäämistä olen nyt reilu parikuukautta katsonut, teki elämänsä ensimmäisen puhtaan 90cm esteradan ja saipa kotiin viemisiksi vielä valkean ruusukkeenkin. Toki eihän rata vieläkään mikään täydellinen ollut, mutta tuosta on hyvä jatkaa talviharjoituksia.

Alkuperäinen idea oli, että olisin huomenna käynyt siellä maneesilla niiden kankien kanssa, mutta taisipa jäädä käymättä. Turiksella oli tänään nimittäin epänormaalia turvotusta ja hieman lämpöä oikeassa etusessa, joka ei laskenut liikkeessäkään. Mistään ei arkonut, eikä mitään parin viikon takaista haavaa kummempaa löytynyt, eli hyvin mystinen. Eli katsellaan nyt rauhassa onko tuossa jotain ihmeellistä vai reagoiko tuohon haavaan vain vähän jälkijunassa.. Eli huomenna tiedossa vain lähinnä käppäilyä ja koiven seurailua, ellei nyt sitten ole jo huomiseksi laskenut.

valmennuksia odotellessa...

Alku viikko on mennyt taas kengittäjää odotellessa, onneksi on kuitenkin vielä tohvelit jalassa. Mutta josko saatas nastarenkaat alle tässä mahd pian, sillä paikoin meinaa olla jo vähän luikasta. Ja oishan meillä kolmessa jalassa jo hokkireiät, mutta siitä kun ei paljon ole apua. Ja syyhän tähän on se, että yksi kenkä on pitänyt jo tässä välissä uusia...

Mutta onneksi ei nyt ole noita pakkaspäiviä vielä montaa ollut, eli heppa on päästy liikuttelemaan normaalisti. Ja huomenna ja ylihuomennahan on luvassa taas Sannan valmennukset ja sunnuntaina on sit Sannan kuolainluento, jota odotan mielenkiinnolla. Noista kertoilen ensiviikolla lisää.

Niin ja eilen oli Kuorin syyskokous, eli käytiin läpi ihan perusasiat, valittiin hallitus (minäkin pääsin mukaan varajäseneksi) ja sit toki SM mitallistien kukitukset ja kakkukahvit. Ja tämä vuosihan oli Kuorille aika hieno noiden mitallien osalta, sillä henk koht mitalleja tuli sennujen kentässä (kulta) ja junnujen halli koulussa (pronssi), sekä joukkuekullat kentässä ja esteiltä.. Ja ensi vuonna on taas ihan kotikentällä tarjolla iso nippu kisoja, sekä alue, että kansallisella tasolla.

Sit kun tuossa aiemmin lupailin kirjoitella säännöllisemmin, niin toivoisin arvon lukijoilta hieman ideoita tarinoihin. Nyt kun kisat ja ainakin estevalmennukset jäävät loppuvuodeksi katkolle ja heppakkin saa hieman lomailla, niin heppahommista on hieman huono kirjoitella. Eli toiveita otetaan vastaan. Ja loppuun hieman tyttöjen (kuvat siis (c) Lotta Voutilainen tai Minna Haikonen) ottamia kuvia kevään Kuvansin kisoista (tosin ei ihan niitä normikisakuvia)..

Loimi 

Suojat 

takajalka 

kuolaimet

Kiuruvesi..

Viikonloppuna käytiinkin sitten Kiuruvedellä viikonloppureissulla. Lauantaina oli koulukisapäivä, joka ei meidän osaltamme mennyt kovinkaan hohdokkaasti. No käytiinpähän taas kokeilemassa, eikä se auta kun noita ratoja ratsastaa, jos meinaa oppia niitä menemään. Heb rata meni ihan läpijuoksuksi ja pöllöilyksi. Eli Tuomarit ja maneesin ovi aiheuttivat suunnattomia pelkoreaktioita, eli niiden lähelle ei voinut mennä, siispä tulokseksi 56.1. Hea luokkaan päätin sitten verkata vielä vähän enemmän, jotta pöllöilyt olisi poissa, no olihan ne, mutta siltä istumalta kun raippa putosi myös koko homma levisi käteen. Eli liikkuminen loppui siihen paikkaan. Siinä koeta sitten vääntää hevosella vastalaukkoja kun on sellainen tunne, että jokaisen askeleen saa potkaista eteenpäin, no 54 ja rapiat ja yhtä kokemusta rikkaampi. Eli eihän ne ihan putkeen menneet, jatkamme harjoituksia..

No sunnuntaina oli sitten vuorossa rataestehommia. 110 luokassa putosi kolmoseste. Este oli okseri-pystylinjan toinen, väli oli hieman reilu kuusi askelta enkä sitten muistanut tehdä siellä viimeisellä askeleella pientä pidätettä, jotta olis saanut hevosen vähän kasempaan. Eli puomi tuli sitten sen vuoksi alas. Tosin rataan olin muuten varsin tyytyväinen, sillä se oli erittäin sujuva.

120 luokka puolestaan ei alkanut kovin lupaavasti, ykköseltä tultiin alas ristilaukalla ja jäin sitten fiksuna tyttönä nahistelemaan hevosen kanssa laukkojen kanssa, ja kakkoselle tökki. Uusi yritys, eikä ongelmia, tosin kolmonen vielä alas (ihan sama este kuin edellisessäkin luokassa). Ennen kakkosta ois ollut paljon fiksumpi ottaa vaikka ravin kautta se vaihto, sillä silloin kun hevosella on menohaluja noin paljon kuin mitä radalla oli, niin se tarjoilee laukanvaihtoa pyydettäessä kaikenmaailman sarjavaihtohässäköitä, josta seuraa tasapainon kärsiminen ja vaikeus hypätä. Siispä seuraavalla kerralla rauhoitamme tilanteen välissä, jottei samanlaisia virheitä pääsisi sattumaan. Mutta mitä loppurataan tulee, niin hevonen oli aivan super ja pärskimisestä päätellen taisi tietää sen itsekkin... Turis lopetti siis tämän kauden noihin kisoihin.. Reilun viikon päästä hyppää vielä yhden Sannan valmennuksen ja sitten saa poika pitää loppuvuoden myös hyppylomaa.

Alkuviikko meni sitten ihan hummailun piikkiin ja tänään oli vuorossa kouluvalmennus. Luvassa oli ravissa hevosen suoristamista ja vastalaukkoja. Eli päivän teemana oli saada hevonen liikkumaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, sekä suoralla, että kaarevalla uralla. Alkuun meinattiin taas juoksennella nokka kohti taivasta ja takajalat tallissa meiningillä, mutta heti kun sain hevosen suoraksi, myös koko homma alkoi taas toimimaan. Ja lopussa laukka oli jo sellaista, että selässä sai vaan istua ja hymyillä.. Eli toivoa koulu-urallekkin on.. =) Ensikerralla pitäisi kuulemma tulla paikalle kankien kanssa, saas nähdä kuis äijän käy. Hauskintahan tässä on se, ettei hevosella ole koskaan kangilla virallisesti ratsastettu, ainut mitä olen tehnyt on pitkinohjin kävely maastossa. Mutta onhan tässä kuukauden päivät aikaa niitä testailla. Toisaalta kanget eivät itseäni hirveästi innosta, sillä kenttäkisoissa niistä ei juuri iloa ole, mutta kai sitä voi kerran kokeilla..

Koneelle istumisongelmia..

Ei ole hetkeen kuulunut ei.. Viimeksi kuukausi sitten, joten täytynee tehdä lupaus: Pyrin kirjoittamaan jatkossa kuulumisiani vähintään kerran viikossa.

Alkukuusta oli Artsin kouluvalkka, missä oli ohjelmassa sulkutaivutukset ja vastalaukat. Ratsastin valmennuksen suoralla kumikuolaimella, jolla Turis on toiminut kolmipalaa paremmin. Sulkutaivutukset onnistuivat vasemmalle ihan mallikkaasti, mutta oikealle oli enemmän ja vähemmän ongelmia. Taivutusta oli joko liikaa tai liian vähän, eli vinous näkyi. Vastalaukat on meille olleet aina suht helppoja, joten niissä päästiin hakemaan jo lisää vaikeusastetta mm pienemmillä kaarilla. Eli paremmin meni kuin viimeksi ja n viikon päästä ois nuokin seuraavan kerran.

Mutta mitäs isompaa tässä onkaan viime kuun aikana tapahtunut? Kuor piti taas "pikku" seurakisat, eli lähtöjä oli viikonlopun aikana liki 300. Itse kävin estepäivänä hyppäämässä 110, muuten olin kisoissa talkoohommissa. Mutta mitä tuohon rataan tulee, niin hevonen tuntui jo verkassa ihan super hyvältä, ok ehkä hieman villiltä, mutta tuon kanssa se on vaan hyvä. Ratakin alkoi varsin mukavasti,  harmillisesti viimeisellä esteellä tuli pieni kolautus ja puomi putosi. Pudotus harmitti tasan sen aikaa, kun kävelin portilta valmentajan luokse, sieltä tuli varsin positiivinen kommentti radasta noin ylipäätään, joten harmitus puomiin loppui (tuota positiivista palautetta kun ei meillä ihan joka päivä kuule). Siispä ihan hyvä mieli jäi ulkokauden lopetuksesta.

Sit oli tuossa n viikko sitten Sannan valmennus. Pääpiirteittäin valmennus meni ihan hyvin, eli askeleensäädöt pienemmillä ja isommilla linjoilla onnistui ihan kohtuullisesti, tosin välillä meinaa heppa tulla hieman liiankin lyhyeksi. Ekat radanpätkätkin meni ihan mukavasti ja varsin sujuvasti, mutta sitten viimeisellä radalla tuli ihan totaalinen blackoutti. Ensimmäiselle esteelle tuli vaan ajeltua, eli en ollut hereillä ollenkaan, joten siitä puomit mukaan. No hieman skarppausta, mutta sitten taas ihan outo puutuminen, pystyltä okseri pysty sarjalle kaareva reilu viisi askelta ja mitä minä teen, no en mitään, eli ekstraaskel ja ihan juureen ja taas kapulat mukaan. Tuo jo onneks herätti ja kun tultiin homma uusiksi niin ongelmia ei enää ollutkaan.

Ja sit vielä sunnuntain Kuvansin kisat ja totaalinen katastrofi. Tosin minä olin se katastrofi, ei hevonen. Hevonen vietti ensin n 2h kopissa syöden, sillä matkakaveri hyppäsi jo aiempaa luokkaa. No sitten kun viimein oli 110 luokan alku olikin jo pimeää. Hevosen kuntoon laitto oli siis varsin mielenkiintoista pihamaalla. Verkassa Turis tuntui ihan normaalille ja itsellänikin oli silmä mukana. Radalle lähdettäessä Tura kiehahti hieman yli, mutta se on tuolle tosiaankin vaan hyvä, että menee eteen itse ja tulee silti taakse pyydettäessä (tosin itse en osaa vielä ratsastaa kun hevonen toimii, sillä olen tottunut siihen potkittavaan versioon). Ykkönen ja kakkonen hyvin, kakkoselta oli kolmoselle n 5 askeleen kaareva ja minähän en tee mitään kuin vasta viimeisellä askeleella ja korjaus on taakse, ja mitäs siinä käy kun pyytää avuilla olevaa hevosta taaksepäin, no sehän pysähtyy. Siinä vaiheessa teki mieli paukuttaa päätä seinään, no matka jatkui kuudennelle esteelle taas ihan hyvin ja vielä tuon kutosenkin yli. Siitä sitten kaarrettiin seiskalle reilu viisi tai kiinni kuusi laukkaa ja taas reaktio vasta ihan lopussa ja kapula mukaan. No sit viimenen onneksi taas hyvin. Mukaan tuolta siis 10vp.

Eli mitä olemme oppineet, kuskilla on nyt aika isoja ongelmia siirtyä ulkoa hallikisoihin. Eli tarvitsemme lisää harjoitusta niin kotona kuin kisoissakin, ja ennen kaikkea paljon kaarevia linjoja. No seuraavat kisat onkin sitten jo tulevana viikonloppuna, lauantaina aloitetaan koulusta KN-special ja A:10 ja sunnuntaina vuorossa esteet 110 ja 120. Ja jos kaikki menee hyvin, niin kausi loppuu meidän osalta noihin kisoihin. Jos joku asia jää painamaan todella paljon, niin sitten on Kuvansissa vielä yhdet kisat loppukuusta, mutta pyritään siihen, ettei sinne enää lähdetä. Ja jos kausi jää tuohon, niin Tura on tehnyt tänä vuonna 23 starttia.

Eli viikonlopun jälkeen kisakuulumiset luvassa. Ja jos jollakulla löytyy kuvia esim noista Kuorin kisoista tai Sannan valmennuksista, niin olisin niistä oikein kiitollinen. =)

Sadetta ja paistetta..

Taas pitkää kirjoittelutaukoa, tosin eipä tässä ole ollut suuria tarinoita meidän osalta. Turan kengittäjän paikalle saanti tuotti taas n viikko sitten hieman päänvaivaa, eli herra hengaili taas muutaman päivän ilman kenkiä. Onneksi tälläkertaa tuosta ei ollut haittaa, sillä rokotuksen ja raspauksen vuoksi taukoa olisi tullut muutenkin. Maanantaina saatiin sitten ne tohvelit taas alle ja työn teko pääsi alkamaan. Tosin Tura olisi todennäköisesti jatkanut lomailua.

Alkuviikosta pari päivää tuli otettua aika rauhassa, mutta sitten onkin huideltu taas normaalilla tahdilla. Ja jotain uusia varustekokeilujakin on tullut tehtyä. Vaihdoin meidän normikäytössä olleen sweet ironin kolmipalan suoraan kumikuolaimeen ja hevonen on tuntunut todella kivalle. Myös se martingaali on jätetty nyt kokonaan pois. Tuon kanssahan kehtaa taas kohta kouluradoille. =)

Mitä tuleviin kisoihin tulee, niin 15-16.10 olisi kisat Sorsasalossa, missä käydään lauantaina hyppäämässä kymppi ja sunnuntaina sitten heb tai hea. Sitten lokakuun viimeinen viikonloppu on kisat kuvansissa, missä hyppäillään taas kymppi. Ja noista viikon päästä vielä Kiuruvedellä kauden lopetuskisat, missä vuorossa kymppi ja kakskyt.. Eli päästään tänä vuonna yli sen 20 startin, jota jo hieman ehdin epäillä. Eli jos kaikki menee nappiin, niin Turalla tulee olemaan tänä vuonna 22 starttia..

Ja hieman voisin mainita tuosta meidän tallin päivän paisteesta 2-vuotiaasta pari viikkoa sitten ruunatusta Kuunosta (valmentajani ja hänen vaimonsa omistama). Tästä on nimittäin tulossa aivan Turiksen kopio, niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisesti. Päässä ainut merkkiero on se, että turiksella on alaleuassa yksi valkoinen läikkä, tällä niitä on kaksi. Ja toki puuttuu Kuunolta etusukat. Ja luonteeltaanhan tuo on mainio, tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta ei mitään panikkia vaikka jäisi yksin, eli ihan kuin Tura. Myös asioiden sisäistäminen sujuu ongelmitta, ja tänään olikin jo valmentajani vaimolla käsihevosena maastossa mukana toisen hevosen rinnalla. Eikä tuokaan tee varmasti mitään ylimääräistä. Ihmetyttää tässä vain se, että eihän nuo ole kuitenkaan edes kovin läheistä sukua, sillä Turan emä on vasta Kuunon emänemänemä.. No jokatapauksessa pyrin saamaan tästä parivaljakosta vielä kuvia nähtäville tämän vuoden nimissä (eli vink vink kunnon kameran omaavat ovat varsin tervetulleita napsimaan kuvia laitumelta)..

Ja sitten yksi synkistelyn aihe, eli lääketieteen valintakoe vaatimukset ovat muuttuneet. Siispä voisin sanoa, että homma män kokonaan uusiksi.. Mutta ei auta itku markkinoilla vaan lukusuunnitelma on tehtävä tämän viikonlopun nimissä ja vanhat lukion kirjat on kaivettava esiin. On tässä tosin jotain positiivistäkin, Galenoksella saa heittää vesilintua.

 Ja kun kaikki tykkää katsella kuvia, niin tässä vielä yksi otos Savonlinnasta

11.9.2011 (c)http://aiino.kuvat.fi/kuvat/ 

Kisat ja valmennus..

No siellä Savonlinnassa tuli viikko sitten käytyä ja jos totta puhutaan, niin eihän se lähtenyt kovin lupaavasti liikkeelle. Kympissä Tura tuntui jo ykkös esteellä siltä, ettei tänään mennä minnekkään, tiiä sitten mistä johtui, veikkaampa että omasta jännityksestä. No siitä ykkösesteeltä päästiin kuitenkin yli, mutta stoppi tuli kakkoselle. Siinä sitten saikin mielessään laskeskella muutamaan otteeseen kymmeneen ennen kun lähdettiin jatkamaan. Hieman runttaamalla menikin sitten loppurata yli.

 11.9.2011 110 luokan stoppi (c)http://aiino.kuvat.fi

 Metrin ja kympin luokissa ratkottiin myös seurajoukkueiden välinen aluemestaruus, meidän joukkueen tulos oli kaikkien ratsukoiden jälkeen 4vp, kun minun 6vp jätettiin pois. Ja tämä tarkoitti sitä, että yhteensä viisi joukkuetta uusi hopeasta ja pronssista, kultajoukkue kun oli ainut jolla oli täysin puhdas pöytäkirja. Meiltä laitettiin uusimaan metriä hypännyt Asta Keltsin kanssa. Asta teki hienon ja suht sujuvan nollan, mutta se ei valitettavasti ihan riittänyt mitalliin vaan jäätiin neljänsiksi. No ensivuonna uusiksi ja sitten otetaan kultaa. =)

Itse siinä sitten mietin, että kannattaako 120 radalle lähteä ollenkaan, valmentaja oli puhelimen päässä sitä mieltä, että radalle vaan ja sitten se oli vaan lähdettävä. Hieman kiukkua ja jännitystä sekoitettuna keskenään ja ratahan alkoi varsin hyvin. Tura hyppäsi todella hyvällä ilmeellä ja rata oli varsin sujuva. Yksi pieni kolautus aiheutti puomin putoamisen, mutta se ei häirinnyt ollenkaan. Kotiin päästiin lähtemään varsin hyvällä mielellä. 

11.9.2011 120 luokan 7. este (c)http://aiino.kuvat.fi 

11.9.2011 120 1. este (c) http://aiino.kuvat.fi

 11.9.2011 120 luokan 2.este (c)http://aiino.kuvat.fi

11.9.2011 120 luokan viimeinen este (c)http://aiino.kuvat.fi

Alkuviikko menikin sitten maastossa hengaillen. Torstai iltana oli luvassa Sannan valmennus. Alkuun oli vähän sileällä siirtymisiä, joissa ei sen dramaattisempia ongelmia ilmennyt. Ekat hypyt tehtiin ässän muotoisella tiellä olevilla kavalleteilla, ja siitähän ei meinannut tulla yhtään mitään, vasen laukka oli totaalisen hukassa. Tehtävät jatkuivat "jumppasarjalle", jossa oli puomeja pysty ja okseri. Tämä meni ns. läpijuosten, tosin kuitenkin yli. Näiden jälkeen todettiin, että tasaisuus ei ole samalla tasolla missä se oli keväällä, sillä yleensä me olemme pärjänneet hyvin juuri näissä pienillä esteillä tehdyissä tehtävissä ja pasmat on mennyt sekaisin vasta sitten kun käsketään hypätä rataa. 

No näiden pienempien jälkeen alkoikin sitten se radan hyppääminen ja asiat muutuivatkin poikkeuksellisesti helpommaksi, joka oli puolestaan taas iso yllätys. Hypättiin yhteensä kolme radan pätkää, eka pienempänä toinen hieman isompana ja kolmas sitten vielä isompana, ja nuo alkoi olla jo sen kokoisia, että tätiä kyydissä alkoi hieman jännittää. Mutta eihän se ole maailmanloppu jos kuskia jännittää, sillä hevonen toimi vaan paremmin kun esteet nousuvat. Viimeinen kiekka olikin jo hevosen osalta ihan super, ainotta miinusta toi oma katse, joka ajoittain hypyissä jäi alas ja siitä seurauksena hevonen pääsi niiden esteiden jälkeen hetkellisesti liian pitkäksi. Mutta niillä joilla katse kesti ylhäällä, niin asiat olivat ihan hyvin. 

Mitäpä sitten pitäisi harjoitella? Pienillä esteillä ja puomeilla hevosen toimivuutta ja isommilla esteillä ratsastajan  asentoa ja istuntaa. Siinäpä taasen hieman kotiläksyjä. Perjantaina ja eilen olikin kevyet maastot hieman kiipeilyillä höystettynä. Tänään olisikin sitten tarkoitus pitää pieni virranpurkupäivä ja ensiviikolla luvassa maastoilua, koulua Artsin ohjein (lisää liikettä eteenpäin) ja pieniä estehyppelöitä. Ja toki peukut pystyyn, että työpaikka opiskelujen ohelle aukenisi lemmikkien parista.  

Vesisadetta ja lenssua...

Viikonloppuna olisi ollut kuulemakseen Purolassa maastoestereenit, mutta jäipähän taas väliin. Tosin nyt ei hevosessa ole mitään vikaa, mutta nyt sit itellä pukkaa kuumetta, vaikka en oikeastaan ikinä olekkaan kunnolla kipeänä. Siksipä en reeneihin ole edes uskaltanut ilmottautua, sillä jos eteen tulisi joku ongelma, niin en ole ihan skarpeimmassa kunnossa niitä ratkomaan. Joten voipa olla, ettei tarvitse haaveilla Purolan kisoissa helpon starttaamista, eli voi olla, että tyydytään siihen tuttariin. Onneksi ilmottautumista on jäljellä vielä reilu viikko, eli miettimisaikaa on.

Mutta mitä  nyt seuraaviin kisoihin tulee, niin suuntana on Savonlinna viikon päästä. Sinne ilmottauduin 110 ja 120 luokkaan. Tehtiin sellainen päätös, että hyppään tuon 110 ja jos kaikki on hyvin, niin sit tuo 120, mut jos kaikki ei ole hyvin, niin mennään vaan yks luokka. Nuo luokat ovat siis sennujen aluemestaruusluokat, eli kisaan ollaan mukaan lähdössä. Sit kisoissa on myös seurajoukkueiden väliset aluemestaruudet, jotka menee niin, että joukkueesta kaksi menee 100cm ja yksi tai kaksi 110cm. Eli ratsastan myös seuran joukkueessa tuon yhden 110 osuuden.

Ja mitä sitten tuohon minun hevoseeni tulee, sillä ei näytä viime viikonloppu paljon kintuissa painavan. Alkuviikon liikutukset olivat suht kevyitä, toki osasyynä oli päivittäinen kaatosade. Tänään olikin tiedossa siirtymisharjoituksia ja huomenna näyttäisi olevan edessä pitkähkö laukkamaasto, jotta pääsee jätkä vähän purkamaan noita ylimääräisiä höyryjä, virtaa kun tuntuu olevan kuin pienessä kylässä.

27.8. Kalajoki 110cm (c) Niko Pirttiniemi

tässä kohtaa oli se rytmi hieman kadoksissa, eikä 

ponnistuspaikka ole kovinkaan mairitteleva.  

28.8. Kalajoki 115cm (c) Emmi Pahkasalo

 

Taas on myös syksy alkanut, jengille tulee mehustamolta puristetut omenat ja näyttäs olevan aikamoista herkkua. Tosin kokonaisiakin omenoita tuntuu tallille ilmestyvän ihan reilulla kädellä. Ja maanantaina saadaan talliin myös uusi asukas, kun 2-v oripoika Quuno palaa orisaaresta takaisin kotiin. Katotaan vieläkö tuo on ihan poni vai joko alkas olla hevosen kokoinen yksilö.

Kalajoki

Edellisestä kirjoittelusta onkin päässyt vierähtämään joku tovi. Tosin eipä ole ollut mitään suurta infoakaan. Kenkäongelmien vuoksi kesti pari viikkoa, ennen kun päästiin taas takaisin työnteon pariin. Ja sitten alkoikin olla jo taas hieman kiirus.

Viikonloppu vietettiin Kalajoella kisailemassa. Matkaan lähdettiin torstai iltana ja reissusta tultiin pois eilissä iltana. Tura matkusti yksin, mikä ei tuolle hevoselle ole mikään ongelma, eikä myöskään se, että se puretaan pimeässä vieraassa paikassa jabaan nukkumaan. Perjantai aamuna alkoikin sitten kisat meidän osalta. Perjantaina hypättiin 105cm rata, jossa arvosteluna oli 367.1, rata meni puhtaasti, mutta uusinnan aika ei riittänyt sijoille. Tosin rata oli jokseenkin epätasainen, eli meni minun osiltani vähän tähtäilyksi, mutta eka virallinen esterata kolmeen kuukauteen, niin ei passaa valittaa. Loppupäivä menikin sitten kisoja katsellessa kera kaatosateen.

Lauantaina oli sitten vuorossa 110cm luokka, joka alkoi meidän osaltamme ihan nappiin. Mutta sitten viidennellä esteellä tuli hieman juureen, jonka seurauksena rytmi hieman katosi, perusrata meni kuitenkin silti puhtaasti loppuun. Perusradan viimeisen jälkeen olisi pitänyt ottaa hieman aikaa ja hakea kunnon lähestyminen uusinnan ekalle, mutta ahneus iski ja siitä seurasikin sitten ohi ajo (ne ulkoavut tais hieman unohtua). No homma kasaan uusiksi ja uusi lähestyminen, joka oli sekin hieman kyseenalainen ja sen vuoksi vielä puomikin alas. Loppuradasta sain kuitenkin taas rytmistä kiinni ja homma sujui varsin mallikkaasti.

Sunnuntaina nousi esteet jo 115cm ja arvosteluna oli C, eli ihan virallinen aikaluokka. Lähdettiin hakemaan vain tasaista rataa ja se kutakuinkin saatiin. Radalla oli aika lailla tekemistä, joten matkustelemaan ei voinut jäädä. Alku olikin taas varsin hyvä ja tasainen, mutta sitten ennen kutosta jouduin nykäisemään hieman reillumman puolipidätteen, sillä hevonen meinasi karata totaalisesti hanskasta, tämä seurauksena tuli yksi puomi alas. Loppu rata olikin sitten taas varsin tasainen.

Hevonen oli todella hyvä ja terävä koko viikonlopun, jopa hetkittäin hieman villi. Nyt sitten tavoitteet siihen, että kuski oppii ratsastamaan tuota siinä vaiheessa kun menohaluja on noin paljon. Siispä lisää harjoitusta ja ponille porkkanoita. Ja ehdottomasti noihin kisoihin lähdetään myös ensivuonna, kisajärjestelyt toimi ja illat hyvässä seurassa kuluivat mukavasti.

 27.8.2011 Kalajoki (c) Inka Huovari

 

27.8.2011 Kalajoki (c) Inka Huovari 

 27.8.2011 Kalajoki (c) Inka Huovari

Ja mitenkäs sitten tuo jatko. Tänään poika pääsee pitkälle käyntimaastolle ja huomisen saa pitää vapaata laitumella. Loppuviikosta olisi aikeissa käydä Purolassa hyppäämässä maastoesteitä. Ensi viikolla olisi Artsin kouluvalmennus. Ensi viikon sunnuntaina onkin sitten kisat Savonlinnassa, jonne pitäisi varmaan ilmottautua, kunhan nyt ensin päätetään mennäänkö siellä 100 ja 110 vain 110 ja 120. Ja noista viikon päästä on alue-esterenkaan katsastukset ja sunnuntaina Purolassa kentän aluemestaruudet. Eli nyt tätä ohjelmaa alkaa taas olemaan, tosin noiden jälkeen taas hiljenee.

Ja se niistä töppösistä..

Ja keskiviikkona taisin hehkuttaa viimein jalkaan saaduista kengistä... No onhan ne kengät jalassa, mutta Tura kävelee kolmella jalalla (tosin nyt jo parempi kuin lauantaina). Käytiin tosiaan torstaina ja perjantaina hieman käppäilemässä, mutta ei oikein tuntunut hyvälle, joten ei sitten kävelyä enempää. Lauantaina olikin sitten poika aivan komijalkainen. Epäiltiin, että olisi tehnyt paiseen kavioon.

No sunnuntaina tuli sitten oma kengittäjä katsomaan jalan ja totesi, ettei siellä paisetta ole. Syy oli vain himpun liian lyhyeksi otettu kavio, tosin ei pitäs normaalisti saada aikaan ihan noin pahaa reaktiota, mutta kun tuo on kavioista hieman herkkis niin minkäs teet. Puhe oli, että katsotaan vielä päivä pari menisikö ohi vai joudutaanko laittamaan pohjalliset. Pohjallisissahan ei muuten ole mitään vikaa, mutta niiden kanssa kenkä tuppaa lentämään entistä herkemmin ja tuollaiselle haperokaviolle jokainen kengän irtoaminen on liikaa, eli seurauksena voi huonolla tuurilla olla entistä pidempi saikku. Mutta minkäs teet.

Siispä saikkuilu jatkuu, sunnuntain Sannan valmennus jäi käymättä ja näyttänee myös siltä, ettei Tahkollekkaan ole mitään asiaa (toivottavasti edes sinne Kalajoelle). Mutta luulisimpa, että pohjalliset kun näillä näkymin laitetaan alle jo huomenna (ellei jollain ihmeen kaupalla muutu paremmaksi), niin alkaa meno taas maistua. Ja hierojakin on ehkä käytettävä. Onneksi jätkä on päässyt olemaan edes laitumella, kun osaa siellä olla rauhassa, ei ole tarvinnut kopissa nököttää..

Viimein töppöset jalassa..

Viime viikolla päästiin taas jatkamaan hieman maastoesteharjoituksia. Eka treeni kisojen jälkeen ja meno oli sen mukaista. Eli intoa oli enemmän kuin älyä, mutta minkäs teet. Eli Turalla oli enemmän kuin kivaa ja yritti taasen olla fiksumpi kuin onkaan. Onneksi loppuun jo rentoutui ja hypyistä tuli kerralla huomattavasti laadukkaampia.

Lauantaina käytiin myös hyppäämässä hieman ratakapuloita, tosin vain muutama este ja suht pieniä. Oman silmän kanssa oli taas hakemista, mutta kyllä se siitä taas lähtee. Sunnuntaina on tulossa taas Sannan valmennus, jonne ollaan menossa. Suomennettuna siis, elokuussa panostetaan taasen enemmän tuohon rataestepuoleen. Ja sitten lentikin taas kenkä, joka saatiin vasta tänään takaisin, eli Tura vietti taas kolme päivää laidunlomaa. Seuraavaa vp:tä saakin sitten odotella.

Mitä kisoihin tulee, niin reilun viikon päästä käydään hyppäämässä Tahkolla seurakisoissa rataharjoitusmielessä 110 ja 120 ja sit kuun lopussa olisi Kalajoella kansalliset, missä olisi sit tarkoitus korkata tuo 120 kansallisella tasolla. Syyskuu onkin hieman auki, sillä kalenteri ei ole vielä ihan avoin, mutta todennäköisesti käydään aluemestaruudet joko este tai koulupuolella. Estepuolella tosin vain silloin, jos oma fiilis on varma, sillä viime vuoden Savonlinna kummittelee vieläkin jonkun verran. Noissa kisoissa hypättiin kaksi estettä, vedettiin kuski tonttiin ja lähdettiin kotiin.. Lisäksi syyskuussa olisi Pudasjärvellä kansalliset kenttäkisat joissa olisi ihan kiva käydä. Mutta päivitellään tätä kalenteria sitä mukaa, mitä selviää.

 Kuopio 16.7 kenttäkisojen esteosuus (c) Emilia Juntunen

 Kuopio 17.7 Kenttäkisojen vesieste (c) Tarja Väätäinen

Lämmintä piisaa..

Kisojen jälkeen on mennyt liki koko viikko vain hohhaillessa. Maanantaina käytiin vain kävelemässä metässä ja sit sai jätkä pitää laidunlomaa pari päivää, tai oikeastaan kolme. Kolmannen päivän vapaan se tosin sai sen vuoksi, että oli onnistunut pudottamaan kenkänsä, ja kengittäjän sain paikalle vasta sen verran myöhään, ettei yksinkertaisesti enää kehdannut lähteä ratsastamaan. Ja kun tuota ei ilman kenkää liikuteta, kun traama alkaa heti, eli aivan kolmijalkanen otus kyseessä ilman kenkiä. Mutta eipä näyttänyt kovin surulliselta, kun sai laitumella hengata pitkiä päiviä.

Eilen sitten palattiin takaisin arkeen ja käytiin hieman maastossa availemassa paikkoja. Josko sitä tänään alkaisi sitten jo ihan töitäkin tekemään. Ensiviikolla jatketaan myös maastovalmennuksia ihan "kotioloissa", tosin valmentajan kanssa oli puhetta, että pitäs alkaa suuntailla myös muualle valmennuksiin. Ja tämä ihan sen vuoksi, että tulisi harjoiteltua jo pikkuhiljaa myös vaativan esteitä, joita meillä ei oikeastaan ole tuossa.

Itsellä onkin muuten mennyt aika töissä ja näissä hommissa jatketaan ainakin elokuun puoliväliin, sitten katsotaan mitä sitä ensi talvena on ohjelmassa. Mutta tosiaan kisoja ei ole tiedossa ennen elokuun puoliväliä, jolloin olisi tarkoitus käydä Tahkolla, ja siitä parin viikon päästä Kalajoelle. Lisäksi elokuun alussa tulee taas Artsi pitämään kouluvalmennusta ja siitä viikon päästä ois Sannan valkut. Eli tälläistä tulevaa. Ja tulevasta puheenollen, tällä ois huomenna vapaapäivä, eli ei töitä, eikä hevosen liikutusta, joten josko sitä lähtisi vapaapäivän kunniaksi katsomaan kisoja Mikkeliin, tai sit toki vois olla vaan kotona.

Joukkue-SM kultaa..

Ensimmäinen kansallinen helppo startti takana ja täti on hengissä. Tosin alku ei ollut kovinkaan lupaava. Perjantaina ratsastettiin kouluosuus, missä onnistuin ratsastamaan radan hieman väärin. Laukkaohjelmaakin oli hinkutettu ihan jokunen kerta harjoituksissa ja mitä minä teen, ratsastan vastalaukkakaaren yhtä kirjainta liian aikaisin. Tulos 55.5 ja rapiat ja virheitä koulun jälkeen 66.7. Onneksi Krisse ja Jonna onnistuivat molemmat koulukokeessa ja johdettiin joukkueena kisaa hieman yli 7 pisteellä.

Lauantaina olikin vuorossa rataesteet, mikä piti olla meille se helpoin osa-alue. Mutta ei. Tura tuntui verkassa ihan normaalilta, mutta portilla alkoi jo steppailu huomattavasti normaalia enemmän. Radalla ykköseste hyvin ja sitten tuntui kun hevonen katosi avuilta ja kakkoselle seis. Siitä sitten itse hieman suivaantuneena passitin pojan eteenpäin ja idea siitä, ettei enää niitä yliaikavirheitä oteta ainakaan. Ja tuohon kun voi teoriassa luottaa, ettei kapula kolahda vielä noilla korkeuksilla, eikä kolahtanut ja aikakaan ei ylittynyt, joten päivän lisäsaldo 4vp. Yhteissaldo olikin jo 70.7. Krisse jatkoi varmalla tahdilla ja teki nollat, mutta Jonna otti alas pari kapulaa ja tiputtiin joukkuekisassa kakkosiksi 0.6 pisteen päähän johtavasta.

Sitten koitti sunnuntai aamu ja edessä oli se minulle jännin osa-alue. Verkka oli Turalla turhan jännä paikka, kun muita laukkaili ohi joka suunnasta. Onneksi sain siellä otettua muutaman hypyn ja sitten hieman hieman kävelyä ennen omaa starttia. Sitten oltiinki jo radalla menossa, 1,2,3, 4 esteet ilman pienintäkään ongelmaa. 5  estettä lähestyessä hieman tuntui siltä, että kutosena oleva trakehneri jarruttaa, mutta 5 yli ja se trakehnerikin yli vaikka lähestyminen olikin hieman kiemurteleva, tosin hypyn jälkeen meinasi täti pudota kyydistä.

 17.7.2011 Helpon luokan viimeinen este (c)Tiia Suomalainen

Sitten pellolle 7,8 helpon tuntuisia pöytiä, 9 ilman ongelmia, vaikka itse hieman jännitinkin kun oli niin kapea este. 10 sujui myös ongelmitta, vaikka kyseessä oli kolme peräkkäistä sianselkää. 11 mentiin ilman korvan heilautusta, vaikka itse pelkäsin esteen kokoa kuollakseni. 12 este olikin vanha tuttu ja sitten 13 lähestyttäessä  alkoi taas jännittää, sillä kyseessä oli uusi kapeahko risu, mutta siitäkin selvittiin. Siitä laskeuduttiinkin jo kohti veteenhyppyä ja tuntui jo siltä, että tämä ei ikinä mene tuosta, mutta jollain konstilla siitäkin alas päästiin. Loppurata olikin sitten enemmän jo hieman tutumpia esteitä, joten sai jo hieman huokaista. Maaliin päästiin siis ilman estevirheitä ja vielä hyppien keikkuen ihanneajassa. Tura siis näytti osaamisensa maastossa. Lopputulos jäi siis 70.7 virheeseen ja riitti luokan puoliväliin. Tuosta on hyvä lähteä jatkamaan.

Muu joukkue teki myös puhtaat maastot ja joukkuekisassa otettiin voitto. Krisse sijoittui lopulta helpon luokan 3. ja Jonna voitti Suokkien helpon. 

17.7 Joukkue-SM palkintojen jako (c) Tiia Suomalainen

Takaisin arkeen..

Team palaneet pandakarhut palasivat lauantai aamuna kuuden maissa takaisin kotia. Eli Italiassa tuli lomailtua. Maanantaina lennettiin Helsingistä Roomaan. Rooman lentokentällä hypättiin taksiin ja ajeltiin juna-asemalle, mistä matka jatkui junalla Chiusiin. Chiusista olikin matkaa sitten vielä n 30km Pienzaan, mistä villa oli vuokrattu.

Villa oli aika kiva neljän huoneiston kivirakennus upeilla maisemilla varustettuna (kuvat kunhan saan ne itselleni). Tiistai päivä menikin ostoksia tehden Firenzessä, joka sijaitsee n 100km pienzan pohjoispuolella. Keskiviikkona olikin sitten juhlat, joiden takia koko reissulle ylipäätään lähdettiin, eli avomieheni tädin 50-v synttärit. Niiden juhliminen vei keskiviikon, tosin syömisen ja juomisen lomassa pulikointia altaalla, auringon ottoa ja lahjusten jakoa. Lahjaksi hankittiin edellisenä päivänä firenzestä aito D&G: n laukku, tosin onneksi lahjaan osallistuneiden määrä oli reilu, niin ei yhdelle jäänyt älyttömiä maksettavaksi.

Torstaina pidettiin suht rauhallinen päivä aurinkoa ottaen ja paikallisessa kylässä pikkukauppoja kierrellen. Perjantaina olikin jo kotiin lähdön aika. Eli aamulla junalla Roomaan, missä ehdittiin pyöriä muutama tunti ennen kotiinlähtöä. Reissu oli kiva, tosin hieman liian lyhyt. Ja Italia sai säilyttää maineensa pasta ja pitsa maana, sillä ne olivat loistavia.

Sitten onkin saatu palailla takaisin arkeen, eli töitä ja heppailua. Eilen valmisteleva kouluvalmennus ennen joukkue SM kisaa, jotka alkavat perjantaina. Ja maanantaina myös hieman hypppyjä rataesteillä, eikä ollut homman unohtunut vaikka edellisen kerran on ratakapuloita nähty Iisalmen kisoissa. Tänään saa heppa pitää vp:n ja huomenna sit viimeinen silaus ja molempina iltoina luvassa myös hieman talkoilua kisojen tiimoilta. Alkaa vaan jännittää jonkun verran, etenkin kun yksi joukkueesta jäi pois ja näin ollen mukana vain kolme henkeä.

Tää lähtis lomalle...

Heppa liikutettuna, laukut pakattuna, hevosen ja kissan hoitajat ohjeistettu, joten josko sitä alkas ottamaan suuntaa kohti Lahtea. Eli tänään ajellaan yöksi Lahteen, sillä huomenna pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä klo 7.00. Kone lähtee ysin maissa. Lento ei ole suora lento Roomaan, vaan kulkee Frankfurtin kautta. Mutta jokatapauksessa huomenna tähän aikaan ollaan jo Roomassa, mistä sitten pitäisi alkaa suunnistaa auton kanssa n 150km päässä sijaitsevaa Pienzaa. Eli huomenna jännä päivä tulossa. Matkakuulumiset laitan tänne viimeistään kun palaan takaisin ensi lauantaina.

Ja asiat tosiaan hoidettu ja siihen ekaan kansalliseen kenttästarttiin ilmottauduttu, niin ja tuli tehtyä myös hieman hankintoja. Eli tuli hankittua kypäräkamera, osin omaan käyttöön ja osin avomiehen moottoripyöräilyharrastukseen. Eli jos tuota opin vaan käyttämään ennen kisoja, niin vois saada radan kuvattua omasta näkövinkkelistä.

Niin ja harkitsin myös tuon koko ulkoasun päivittämistä, josko vaikka ensi viikonloppuna turailisi sitä. Ideoita otetaan vastaan.

Maastoilua...

Viime viikon ke-la meni ihan köpöttelyn merkeissä sen jalan kanssa. Onneksi kyseessä ei ollut vakava vika ja sunnuntaina oli Turis jo takaisin työssä. Sunnuntain liikunta oli kuitenkin vielä kevehkö, sillä halusin selvittää miten jalka reagoi muuhun kuin kävelyyn. Ei ongelmia ja maanantaina alkoi työnteko. Tarkoitus oli ottaa vähän laukkaa auki ja hieman siirtymisä, mutta herralla oli hieman ylimääräistä virtaa kertynyt varastoon, eli asiallinen työnteko ei tuntunut kiinnostavan, siispä edessä oli ns. luulot pois maasto, eli ylimääräiset höyryt pois. Toimi ja kotiin hippastiin takas jo varsin nöyränä.

Tiistaina sitten taas maastoesteitä ja homma toimi jo paremmin kuin viimeks, hauta-trakehneria ihmetteli vielä vähän jatökkäs sille kerran, mutta sitten alko sujumaan. Ja päästiin tulemaan myös mäntypöytä ja siitä kolme askelta tuolle hautahässäkälle. Ja tuli myös huomattua, että kiinteet esteet on tuolle hevoselle helppoja, kun taas risut tuottavat pientä päänvaivaa. Tämä johtunee vahvasta rataestetaustasta, eli kaikesta pitäs mennä yli koskematta.

Keskiviikkona käytiin vaan käppäilemässä metsässä ilman satulaa. Torstaina olikin vuorossa sit koulutunti, joka alkoi hieman asioiden keskustelulla, mutta puolessa välissä tuntia saatiin esitettyä myös erittäin laadukkaita raviväistöjä. Sit pieni välikäynti ja tarkoitus oli jatkaa keskilaukka ja vastalaukka harjoituksella, mutta ekat raviaskeleet ennen laukkaa niin mun omasta selästä kuulu naps. Oikeapuoli helähti todella kipeäksi ja oli pakko jalkauttaa itsensä hevosen selästä, kun tuntu, että pyörryn, eikä asiaa toki helpottanut +30 asteen lämpötila. Valmennuksen jatkamiseen ei ollut mitään mahkuja, joten todettiin, et jatketaan kun tulen reissusta. Kävelytin sit hepan maastakäsin takas kotia, kun selkään nousu ei kuulostanut kovin fiksulta ratkaisulta, tosin saappaissa kävely ei myöskään ollut kovin hyvä idea, nm. rakko kantapäässä.

Tallille kävellessä soittelin tutulle selkäniksauttelijalle, josko ehtis ottaa minun selän heti to ja onneks tuo aika järjesty. Iltapäivällä siis selän naksautusta ja akupunktioneuloja ja taas mennään. Tosin ihan kunnossa tuo ei vieläkään ole, mutta kunhan sunnuntain saa vielä ratsastettua hevosen, niin sit pääsee lomalle, joten siihen saakka buranaa.

Tänään huideltiin viimeinen maastotreeni ennen kahden viikon päästä olevia kisoja. Itselle puranaa ja ravia välttäen, sillä se tuntus käyvän selkään eniten. Mutta hevonen, se oli upea. Kaikki esteet ja tehtävät hyvällä ilmeellä ja rennolla fiiliksellä, ihan kun tuo ois nyt keksinyt mikä on homman pohjimmainen idea ja hiffannut, että esteet eivät ole kovin vaikeita. Siksipä Tura pääsi hommista pois hieman  muita aikaisemmin ja oli kyllä ihan aiheen lämpömittari kun huiteli +30 ja mieluummin lähtee hiippailemaan kotia hevosella, jolla on vielä reilusti virtaa jäljellä.

Vaikka itse lopetettiin hieman aiemmin kun muut niin jäätiin toki katsomaan muiden edesottamuksia. Ryhmän muille hevosille (starttaavat tuttaria) tuotti ongelmia kapeammat esteet, vaikkeivät olleet isoja, niin suoruus puuttui. Itse jäin miettimään, ettei mullakaan ole täysin suora hevonen ja silti se vetää sujuvasti huomattavasti isompia ja myös kapeampia esteitä ongelmitta, mutta johtuuko se sitten vaan voimasta ja paremmasta itseluottamuksesta, no mää tiiä, mutta suoruutta siis on kehitettävä myös itse, vaikkei vielä ongelmia olekkaan, niin niitä voi tulla..

  Tää on se mäntypöytä, Tapsan kenttäkisosta 2010 (c) Riina Aamuvuori

 Ja tämä se kapeampi este, joka tuotti kanssaratsastajille hieman 

päänvaivaa, Tapsan Kenttäkisoista 2010 (c) Victoria Graham

Huomenna on Turalla luvassa taas hieman kevyempi päivä, josko kävis vaikka kiipeilemässä. Ja sunnuntaina sit koulutreeniä. Ja sunnuntaina tämä tyttö lähtee reissuun. Sunnuntaina ajellaan yöksi Lahteen, mistä jatketaan maanantai aamuna Helsinkiin lentokentälle ja lento Roomaan lähtee klo 9. Roomassa pitää sit löytää junasemalle ja puolentoistatunnin junamatkan jälkeen ollaan perillä Toscanan rajalla, missä olemme perjantaihin saakka. Eli luvassa on viisi päivää ihan vain lomailua ja ehkä myös ostoksia Sienassa ja meno tai tulomatkalla myös Roomassa. Mut mitä mä pakkaan mukaan? Ja Tura tosiaan jää estevalmentajan ja hänen tulevan vaimonsa hoitoon, oli puhetta, että ratsastavat sen parina kolmena päivänä ja pari päivää saa ihan vain lomailla laitsalla.

Ja Korpilahden kirous..

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tuo Korpilahden kisapaikka on jotenkin kirottu minun osiltani. Siellä olen kahtena vuotena ollut hyppäämässä, muistaakseni -05 ja -08, molemmilla kerroilla on mukana ollut yksi hevonen ja huippuhienoa kautta takonut poni. Ja silti yhdeksästä startatusta luokasta maaliin on tultu vain kaksi kertaa. Ja taas aina näiden kisojen jälkeen on ponit taas vetäneet hyvin.

Nytten on sit jo toista kautta alla Turis, jolla mahdollisuudet hyviin tuloksiin on myös Korpilahdella, mutta kun ei sinne vaan päästä. Viime vuonna Turin pikkuveikka sai kuumeen ja eläinlääkärin suosituksesta myökin jäätiin pois, ettei vahingossakaan oo saanu Turi tartuntaa. Ja viime viikolla ilmoitin meidät tän vuoden kisaan ja siellä ois pitänyt lähtee myös eka kansallinen, mutta mitä vielä. Tiistaina oli lyönyt takajalan johonkin ja se alkoikin sitten turvotella. Ei onnu, eikä arista, mutta jalka on pökkelö. Siispä piikkikuurilla ja vaikka hevonen todennäköisesti olisikin ensi viikonloppuna jo täydessä kunnossa radalle, niin ei ehdi lääkkeen varoajat umpeutua, joten Turi jää tänäkin vuonna kotiin. Jospa siis ensivuonna, mutta kuski lähtee sitten turistiksi kisoihin.

Ja sitten hieman iloisempiin asioihin. Eli sunnuntaina hypättiin kauden toiset maastoharkat ja nyt mukana oli jo liuta helpon esteitä mm. se omaan mieleeni pelottava hauta-trakehner.. Kaikki perusesteet alkavat tuntua Turalle jo läpihuutojutuille, mutta yksi tarkkuuseste portaiden yläpäässä tuotti hieman päänvaivaa. Siitä kuitenkin selvittiin ja hevonen hiffas mikä on homman idea, ja kerran yli päästyään porskutti toisen kerran yli kuin vanha tekijä. Mutta sitten olikin vuorossa tuo hauta-trakehner. Kyseinen este tuotti paljon hankaluuksia ja kuski ehti myös jalkauttamaan itsensä tutkimaan haudan pohjaa hieman tarkemmin. Tästäkin lopulta selvittiin ja taas esteen jälkeen oli hevosen ilme sitä luokkaa, että hei mä hiffasin, täähän oli ihan helppo. Niinpä niin, ensin se kysyy ja sitten kerran ylitettyään osaa mielestään kaiken.

Maastoreeneihin olin taas varsin tyytyväinen vaikka hieman tökkikin, mutta pääasia on, että kerran ylitettyään ei enää kysele. Reenin jälkeen tulikin sit vielä tieto, että ollaan mukana kentän joukkue-SM kisassa. Tieto oli varsin mukava, mutta nyt se helppo on sit lähettävä. Siispä tiedossa paljon koulutreeniä ja ainakin parit maastoharkat ennen kisoja. Pienen notkahduksen tähän harjoitteluun tekee vielä se, että olen itse heinäkuun ekalla viikolla viisi päivää Italiassa lomailemassa. Onneksi reissun ajaksi on hevoselle kuitenkin liikuttaja, joka osaa ratsastaa etenkin koulupuolta huomattavasti paremmin kuin meikäläinen..

Tässäpä tärkeimmät. Viikonloppu siis parannellaan ja kävelytetään hevosta. Ensiviikolla Tura takas töihin. Niin ja tulihan nuo lääkiksen tuloksetkin tälläviikolla, eikä vieläkään, tosin nyt jo niin lähellä, että kannattaa kokeilla kaivella jostain ne pisteet.. Sittempä loppuun kuva vuoden takaisista Kuorin kansallisista koulukisoista, ja noiden kisojen tulosta lähdetään tuonne kenttäkisoihin parantamaan roimasti..

19.6.2010 (c) Minna Haikonen

Maastoesteitä ja GP:tä

Viime viikko oli tosiaan aika hulsketta ja myös aika lämmin. Maanantaina aloitin kesätyöt kioskilla ja noita hommia tein myös keskiviikkona ja huomenna jatkuu. Turalla oli maanantaina kevyempi liikutuspäivä, mutta tiistaina päästiinkin sitten asiaan.

Tiistai aamu aloitettiin Quunon orilaitumelle viennillä. Quuno on siis valmentajani kaksivuotias Quastrolainen orivarsa. Lastaus oli pikkuherralle hieman jännää samoin laitalle meno, mutta kun näistä selvittiin, niin sujui lauttamatka varsin rauhaisasti. Kaikki reilu kymmenen kaksi vuotiasta orivarsaa pääsivät yhtaikaa irti ja sit se oli menoa. Suurin osa ryhmästä lähti laukkailemaan saaren toiseen päähän, Quuno tämän ryhmän mukana (siksi kuvamateriaalia ei ole), mutta onneksi pari suomipoikaa jäivät viihdyttämään vielä omistajiaan.

Sittempä oli illalla vuorossa tämän kesän ensimmäiset maastoesteharjoituksen. Eikä voi muuta sanoa kun sen, että hevoseni on kyllä aivan loistava. Tosin intoa meinasi olla enemmän kuin älyä, mutta pääasia on se, että mitään tuo ei katso vaan kaikesta mennään yli korvat tötteröllä. Seuraavan kerran tätä lystiä luvassa tämän viikon sunnuntaina ja josko päästäisi ottamaan jo enemmän noita helpon esteitä, sillä se eka helpon startti lähestyy uhkaavasti.

   7.6.2011  (c) Heidi Tirronen 

  7.6.2011 (c) Heidi Tirronen 

 7.6.2011 (c) Heidi Tirronen 

 

Keskiviikkoaamuna ehdin käydä vielä kouluvalmennuksen, missä Turi oli alkuhankaluuksien jälkeen todella hyvä. Ja sovellettiin oman valmentajan kanssa edellisellä viikolla Artsilta saatuja vinkkejä minun istunnan parantamiseen. Eli näytästäs siltä, että koulupuolikin alkaa pikkuhiljaa parantua. Ja mikä parasta minusta on kivaa mennä koulutunnille, eli se on todella iso edistysaskel.

Loppuviikko menikin sitten Sorsasalossa. Aloitin torstaiaamuna klo 10 laittamaan karsinakylttejä, piirtämään karttoja jne. Ja eilen poistuin sorsasalosta hieman ennen ilta yhdeksää, eli siellä siis koko viikonloppu. Torstain sujui ottaessa vastaan porukkaa ja opastaa hepat oikeisiin karsinoihin. Ja torstaina klo 17 selvittiin myös ongelmasta, eli vapon rekka saapui ja saatiin turvetta, jonka piti alunperin olla paikalla klo 12, mutta rekan hajoamisen vuoksi toimitus viivästyi. Onneksi saapuneet ihmiset malttoivat odottaa rauhassa.

Perjantai iltana saapui vielä nippu hevosia, mutta päivällä ehsin myös hieman katsoa kisoja. Lauantai oli varmasti hiljaisin päivä omilta osiltani, sillä aamulla tuli vain yksi majoittuva hevonen ja iltapäivällä lähti muutama heppa pois. Sunnuntai olikin sitten aikamoista huisketta kun porukka alkoi poistua hevostensa kanssa. Siksipä ainut mitä näin oli GP voittorata, mutta hyvä että edes sen. Niin ja lauantai sunnuntai väliseksi yöksi sain pestattua yövahdin vahtimaan hevosia, eli sain itse nukkua koko yön, kun aiempina öinä heräsin tarkistamaan tallialueen parin tunnin välein.

Sää suosi kisoja siihen saakka kunnes viimeinen hevonen poistui Sorsasalosta eli n klo 18 eilissä iltana. Sitten alkoikin sataa ja sateessa olikin sitten varsin mieltä ylentävää keräillä vielä roskia tallialueelta ja ottaa karsinoista vielä muutamia kakkoja, joita sinne oli jäänyt. Pääsin tosiaan lähtemään kotiin läpimärkänä hieman ennen ilta ysiä. Onneksi kotona odotti lämmin sauna ja oma sänky.

Ja siitä huolimatta, että muutamien hevosten omistajat keyttäytyivät kuin mitkäkin euroopan omistajat, suihkusta tuli vain kylmää vetää, nukuttua sai vain muutaman tunnin yössä, niin silti ihan kivaa oli. Ja oli tuo hevosenikin aika elämäänsä tyytyväisen oloinen kun tänään oltiin maastoilemaan lähdössä. Neljän päivän loma laitumella kavereiden kanssa teki sillekkin ihan hyvää..

Kisoja

Viikonloppu vierähti oikein mukavasti Iisalmessa. Molempina päivinä hypättiin 110. Lauantaina keli ei näyttänyt kovin lupaavalta. Ja niinhän siinä sitten kävi, kun kiipesin hevosen selkään alkoi aivan valtava kaatosade. Alle minuutti ja kaikki omat vehkeet olivat aivan läpimärät. Kävelytä siinä sitten hevosta. Kun sitten päästiin verkkaamaan alkoi vielä ukkonen. Meinasin jo käydä ilmoittamassa, ettei tänään lähdetä radalle ollenkaan, mutta maltoin sitten mieleni. Tosin ois voinut kyllä olla lähtemättä.

 

29.5 Iisalmi (c) Ansku Kauppinen

  

Eka ja toka este hyvin, sit kolmoselle pieni lähestymismoka, joka kostautui nelosella ja sarjan b osa alas. No tätä sitten mielessäni kiroillen unohdin kokonaan ratsastaa ja kutoselle kielto. Toisaalta tuo oli pieni herätys kuskille, et nyt mättää ja pahasti. Siitä sit pieni ryhdistys ja pari estettä hyvin ja vielä ysille tyrkkäys ja puomi alas. Yhteistulos siis 15vp (3aikavirhettä). Eli radalla nähtiin ne kaikki mahdolliset virheet mitä viime vuonna tuli radoilla. Radan jälkeen sit kävelee jaba-alueelle ja hepan sain karsinaan juuri ennen kun alkoi julmeton raekuuro.

 

29.5. Iisalmi (c) Ansku Kauppinen 

Ja kun 110 loppui, niin sade lakkasi, tyypillistä. Siinä sitten hieman nollaamaan, mikä meni radalla pieleen. Rata onneksi unohtui nopeasti. Hevoset käytettiin vielä kävelyllä ja syötettiin ne. Sit loppuilta menikin grillaillessa hyvässä seurassa punaviinin kerä.

Sunnuntai aamuna sit uudella fiiliksellä hereille, eikä enää satanutkaan. Puoliltapäivin heppa kuntoon ja radalle. Aiemmissa luokissa oli pistänyt silmään kiellot parille hieman erikoisemmalle esteelle, joten niille tuli tehtyä hieman varmistellen lähestyminen. Mut rata oli kokonaisuudessaan hyvä, tai oikeastaan paras, minkä olen tähän mennessä koskaan ratsastanut (ainakin valmentajan mukaan). Puhdas rata ja vihreä rusetti siis mukaan. Toki olihan tuollakin radalla vielä paljon korjattavaa, mutta tuolla ratsastuksella ei olisi se 120 tuottanut ongelmia.

29.5 Iisalmi (c) Ansku Kauppinen

 

Nytpä siis odotellaan sitten Korpilahden kisoja, missä olisi lauantaina 110 ja sunnuntaina amatöörisarjan osakilpailu. Ennen sitä kuitenkin pitää kiirettä. Huomenna Artsin kouluvalmennus, lauantaina siskon lakkiaiset ja maanantaina alkaisi kesätyöt. Torstaista alkaen olenkin sitten varsin vahvasti kiinni Sorsasalossa, eli tallimestarin pesti koko gp-kisojen ajan. Saas nähdä kui käy, toistaiseksi ilman paniikkia, mutta josko senkin saa vielä kehitettyä. Eli ensi viikko on jo varsin täynnä ohjelmaa..

Sorsasalo 120cm (c) Emilia Räisänen

Kisat ja valmennus

Ne sorsasalon estesempalot tuli käytyä viime lauantaina. Kymppi meni aika rutiininomaisesti nollilla ja hevonen tuntui hyvälle, vaikka itse ryssinkin uusinnan ekan esteen lähestymisen. Hyvä hevonen kun on, niin tsemppas yli varsin rutiinilla. Radan jälkeen tulikin sitten valmentajan kommentti, että nyt se 120 on lähettävä, jos sen meinaa tälläkaudella mennä, toimii hevonen sen verran hyvin.

No radalle lähdettiin, vaikken verkassa uskaltanut hypätä 90cm oksereita isompia. Kakkos kolmos linjalle oli tarkoitus tehdä 7 laukkaa, mutta itse pipertelin siihen sitten nätin 8 laukkaa, onneks kolmonen oli lyhyt sarja, joten ratkaisu oli jopa hyvä. Neloseste tulikin sitten alas, pieni hipasu pystyyn ja koling, mutta sen suurempaa vikaa ei hypystä löydetty illalla videoltakaan, se vaan putos. Loppurata menikin sitten nollilla. Tyytyväinen saa olla kun kyseessä oli koko elämän eka 120. Vaikka näkihän tuon selvästi, että kymppi oli ratsastuksellisesti huomattavasti parempi, mutta ei kai tuo rutiini tule kuin ratsastamalla. Eli jatketaan harjoittelua..

Tänään oli sit vuorossa Sannan valmennus ja valmennukset jatkuu vielähuomenna. Ajattelin lähtiessä, että tänään on taas perinteisesti pienempiä esteillä teknisiä harjoituksia ja huomenna ois sit isompia. siksi ajattelin fiksuna tyttönä, et tänään voipi kokeilla tuolla valmentajan satulalla hyppäämisen. No veikkaukset meni hieman puihin. Tänään aloiteltiin ensin vastalaukkaharjoituksilla, jota seurasi pienet jumppahommat.

Se olikin sitten alkuverkkaa, toisen ryhmäläisen kanssa saatiin odotella n puoli tuntia, että ryhmän kaksi muuta hyppäsivät omat ratansa pienemmillä esteillä. Sit kun viimein oli meidän vuoro nousivatkin puomit sit ylemmäs. Oma eka radanpätkä meni ihan pipariksi (ois pitänyt saada ottaa pari pikkuhyppyä ennen aloitusta tuon seisomisen jälkeen), mutta onneksi hevonen on kunnossa. Toinen kiekka olikin sit jo parempi, vaikka esteitä nostettiin vielä entisestään (alkoivat olla minun mielestä jo ihan liian isoja).

Mutta mitä tästä sitten opimme? Ei ainakaan kokeilla uutta satulaa jos meinataan hypätä isompia, oli nimittäin hieman mikki merihädässä olo selässä kun hevonen päätti taas hypätä silleen reilusti. Ja sit mihin itse pitää kiinnittää taas huomiota on paikat, vaikka ne osuvat ihan ok, niin ei tunnu hyvälle, sillä en näe paikkoja taas ollenkaan, tai siltä ainakin tuntuu. Sit isompia hypätessä istuntaan täytyy myös kiinnittää huomiota. Eli suomennettuna opetella ratsastamaan tuota hevosta silloin kun se pelaa noin hyvin.

Ypäjältä, liki koko ryhmä samassa kuvassa (tosin takaapäin)

(C) Lotta Voutilainen

valmennusta osa 2

Morrisin ekana päivänä jatkettiin tosiaan jumpan jälkeen sit kaarevalle linjalle. Linjalla oli kaksi ruotsalaista okseria, muuri ja lankku. Tultiin siis niin että ensimmäiseltä esteeltä kaareva toiselle, siitä suora kolmannelle ja taas kaareva viimeiselle. Tämä sujui meidän osiltamme varsin mukavasti. Muissa ryhmissä tätä tehtävää tekivät hieman eritavalla, näistä yksi tehtävämalli oli selvitettyn viime perjantain hevosurheilussa.

Tunnin loppuu otettiin sitten hieman tuntumaa vesiesteisiin. Ensimmäisenä oli perus pysty, jossa alla pieni vesimatto, tämän kanssa ei tainnut kellään olla ongelmia. Toisena olikin sitten pitkä vesi, johon oli päälle rakennettu sianselkätyyppinen ratkaisu. Tämä ei oikein ollut koko viikolla meidän suosikki, sillä ekana päivänä siihen vedettiin välittömästi liinat tiskiin, toisena päivänä oli vauhtia aika paljon enemmän ja kuski löysi itsensä tontista ja kolmantena päivänä tökkiminen jatkuin. Mutta mikä parasta joka päivä maksimissaan kaksi tökkiä tuolle, jonka jälkeen se sujui varsin mutkattomasti ja kolmantena päivänä tuolle sai tulla jo varsin rennoin mielin ja jopa kevyessä istunnassa. Eli kotiläksyiksi saatiinkin veden harjoittelua. Tosin maastoestepuolella vesihän ei ole ongelma, mutta kun sitä ei kenttäpuolella tarvitse hypätä, vaan läpilaukkailu on sallittu.

Toisena päivänä oli teemana sit jalkojen paikallaan pysymyninen. Morris näitti edeltä ja muiden piti ottaa mallia. Harjoitus tehtiin jumppasarjalla. Toisena tehtävänä oli sit taas vesitehävä, johon oli liitetty kapea portti. Ekalla kerralla tosiaan huitasin itseni tonttiin, mutta sitten muu sujui suht asiallisesti. Viimeisenä oli sit linjalla taas tehtäviä. Osa väleistä oli normaaleja ja osa lyhyitä. Tehtävä oli helpompi niin päin, että ensin tultiin lyhyet välit ja sit normaali, mutta toisesta suunnasta tullessa tehtävä muuttui hieman hankalammaksi, sillä normaalin linjan jälkeen tuli hevonen saada kiinni.

Ja siinä ainut todiste siitä, että siitä vedestäkin mentiin yli,

kuvan etuosassa ryhmän portugalilaisvahvistus. (c) Lotta Voutilainen 

Kolmannen päivän teema oli kädet ja myötäys. Ekana tehtävänä oli kolmen esteen linja, missä pienillä esteillä harjoiteltiin myötäämistä. Toisena tehtävänä olikin sit trippeli, kapee portti, iso vesi ja pieni vesi. Tämä tyssäsi taas ekalla kerralla siihen isoon veteen, mutta lopulta päästiin siitäkin. Lopuksi jatkettiin vielä neljän esteen linjaa. Turi alkoi olla kolmantena päivänä jo hieman väsynyt ja painoi kädelle todella paljon, onneksi sain myös vinkkejä kuinka sen saa sieltä takaisin hallintaan. 

Koko viikon ajan hevonen pysäytettiin seinään, voltille ei saanut kääntää. Pysähdyksen tuli kestää kuusi sekunttia. Istunnan tuli olla kevyt, tämä oli itselleni todella vaikeaa, sillä kotona käsketään olla syvällä satulassa. Ja hevosta ei saa taputtaa, tästä tuli itselleni paljon huutia, onneksi en sentään syöttänyt sokeria.  

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella valaiseva. Käteen jäi paljon vinkkejä, joista on varmasti apua tulevaisuutta ajatellen. Ja tosiaan joka päivä istuttiin sit vielä katsomon puolella katsomassa muidenkin ratsastukset, ja niistä  sai irti todella paljon. Siispä suosittelen kyllä jokaiselle käymään ainakin tuolla katsomon puolella, mikäli se vaan millään on mahdollista. 

 Viimeisen päivän linjalta (c) Lotta Voutilainen

Videoihin perehdyn paremmin viimeistään, kunhan tämä pääsykokeisiin lukemis rumba loppuu (eli alle kaksi viikkoa), jonka jälkeen myös mahdollisti jotain videon pätkiä reissusta. 

Mutta nyt takaisin tähän päivään. Tänään viimeistelyhypyt, ennen lauantain kisoja. Turalla ei näy edellinen reissu painavan, vaan intoa oli taas enemmän kuin älyä. Joten hyvillä mielin siis Sorsasaloon. Lauantaina tosiaan ensin harjoituspääsykoe klo 9-14, ja sit kisoihin. Klo 17 on arvioitu kympin alkamisaika. Hypätään ensin kymppi ja jos se menee asiallisesti, niin sitten olisi edessä se elämän ekan kakskymppinen. Sunnuntaina sit vielä koulukisat, jossa mennään vain heb ja loppupäivä kisoissa töissä. 

Valmennusta osa1

Reissusta juuri kotiuduttu, eli melkein koko viikkohan tässä taas meni. Hössötys alkoi jo sunnuntaina. Varusteiden puhdistusta ja tavaroiden pakkausta. Liki kaiken sain sunnuntaina jo laitettua sitä vaille valmiiksi, että nostaa kyytiin. Maanantaina sit ensin kouluun ja sit iltapäivällä hevonen Kuopiosta leppävirralle. Leppävirralla keventelin Turin ja tekaisin siinä sivussa vielä iltatallinkin. Illasta Suomi-Latvia pelin katselua ja omien tavaroiden pakkailua.

Anja tuli hakemaan klo 00.30. Ajeltiin tallille, koppi perään, Turi ja Gisse kyytiin. Matka kohti Ypäjää alkoi. Oma tavoitteeni oli saada nukuttua edes vähän matkalla, etten olisi  ihan samoilla silmillä paria vuorokautta. No nukuttua sainkin, Pieksämäen kohdalla sain unta ja nukuin Tampereelle asti, eli ajallisesti n kolme tuntia. Sillä sitten pärjättiinkin iltaan asti.

Ypäjällä oltiin klo 7.00. Siellä hepat karsinoihin ja tavarat ulos autosta. Itselle alko iskeä jo jännitys. Kahdeksan aikaan pitikin olla sitten jo maneesissa esteitä kasaamassa. Anja ja Lotta laittelivat minulle hevosen kuntoon sillä aikaa ja kävelyttelivät sitä. Sitten vaille yhdeksän itse kyytiin ja maneesiin.

Tunti aloitettiin ihan perus sileän työskentelyllä, ravissa oli avoja ja sit hieman kavalletteja. Niissä ongelmia ei ollut. Sitten Morris kävi yhden hevosen selässä ja näytti kuinka hevosen kuuluu kuunnella pohjetta ja näytti myös seuraavan jumppasarja tehtävän. Aloitettiin siis ihan perus jumppasarjalla, kantapäät alhaalla, jalat paikallaan, käsi rauhassa, ylävartalo rauhassa jne jne.. Päivän aikana oli ohjelmassa vielä linjaa ja vesimattoja, mutta niistä enemmän huomenna, samoin myös loppupäivien ohjelmaa.. Nyt unta..

Ohhoh..

Edellisen kirjoittelun jälkeen on taas ehtinyt hieman sattua ja tapahtua. 15. päivä oltiin Sannan valmennuksessa ja päästiin ekaa kertaa hyppäämään kentälle. Odotin, että hevonen olisi virkeämpi, mutta käyttäytyikin ihan normaalisti. Tehtiin paljon hommia pikkuesteillä ja puomeilla, paljon kaarroksia ja kas kummaa kun heppa alko lopussa olla vetreä. Hyvä mieli siis jäi vimekertaisista hypyistä.

Samalla viikolla, kun oli Sannan valmennus oli myös pari kouluvalmennusta. Maanantain valmennuksessa keskityttiin siihen, että hevonen on vetreä ja kuski istuu hiljaa. Torstaina olikin sitten vuorossa sulkutaivutus ja sitä väännettiin sitten sekä ravissa, että laukassa ja tehtiin vielä siirtymisiä tuohon sekaan. Eli meinasi omat kädet ja jalat loppua, kun laukkasulusta siirryttiin käyntiin, hevosen tuli olla käynnissä suora ja sit taas laukkasulkuun. Mutta vaikka en aiemmin ole hirveästi tuosta koulupuolesta perustanut, niin nyt kun on saanut hieman otetta hommasta, on se alkanut olla kivaa.

Sitten Sannan valmennuksen jälkeen tuli varsin mukavaa sähköpostia. Oli tullut lista Morrisin kurssille otetuista ratsukoista, eli pääsemme Turin kanssa reilun viikon päästä Ypäjälle. Jännä reissu tulossa, onneksi ei tarvitse lähteä yksin, sillä Kuopion suunnilta on toinenkin lähdössä mukaan. Tura saa siis matkustaa kimon tyttöystävänsä kanssa (vaihtoehtoja kun pitää olla monissa eri väreissä). Oma englannin osaaminen hieman hirvittää, mutta onneksi on mahdollista saada tulkkasapua, saapahan sitten varmasti kaiken irti. Tästä lisää tarinaa sitten kun tuolla on käyty.

Ja mitäs muuta, keskiviikosta perjantaihin vietettiin hieman lomaa ja käytiin Tallinnassa. Säät suosivat. Hieman shoppailtu, syöty ja juotu hyvin. Ja mikä parasta terassikausi korkattu. Mukaan ei tosin tarttunut kuin paita, laukku, mekko ja sitten nuo nestepitoisemmat tuliaiset. Tuommonen pikkureissu tekee aika hyvää, saa vähän etäisyyttä arkeen. Niin ja perjantaina pyörähdettiin myös ACS:ssä.

Paluu arkeen onkin sitten koittanut, eli aamusta talliin ja iltapäivä Gallea lueskellen ja tehtäviä tehden. Kohta voisi pienen pääsykoepaniikin kehittää, sillä enää kuukausi aikaa. Tai sitten ei, eli pidetään nyt vaan pönttö kasassa loppuun asti. Tiistaina olisi toinen harjoituspääsykoe, joten siellä nähdään tämän hetken osaaminen...


Ja sitten vielä loppuun kuva edesmenneestä suomitammasta..

Annalan Usva kesäkuu 2009 (C)Camilla Elo

Eihän ne yhtään pöllömmin menneet..

Eilen tuli siis käytyä Kuvansissa kisailemassa. Alku ei alkanut kovin lupaavasti. Turi oli kopista tullessa hieman köpön oloinen ja paniikkihan siinä meinas tulla, ettei ois vaan mitään hajonnu. Käveli hetken ja oli ihan normaali. Päätin, että käydään katsomassa miltä tuntuu verkassa. Ihan normaalilta vaikutti ja intoa löytyi, joten radalle. Metrin rata ratsasteltiin suht rauhassa ja nollarata sieltä tuli ja sijoittui myös 7.

Turan hieroja sattui olemaan kisoissa paikalla, joten pyysin, että käy kattomassa sen läpi, ettei nyt vaan oo mitään. Katto läpi ja totesi, että lisää ajoa. Päädyttiin sellaiseen johtopäätökseen, että loimi on todennäköisesti puristanut hieman lavoista matkan aikana, joten ottanut siitä ihteensä. Lähettiin sitten kympin verkkaan ja siellä kaikki ihan ok. Verkan jälkeen odottelin ulkona muutaman ratsukon ajan ja oman vuoroni tullessa sain tiedon, ettei kukaan ollut vielä pystynyt ratsastamaan molempia vaiheita puhtaasti. Ja koska jälkeeni oli enää muutama tulossa niin nollatulos riittäisi ihan ok sijaan. Siispä suunnitelmat siihen, että mennään vaan varma nollarata, no näin tehtiin. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan, joten päivän saldoon on oltava tyytyväinen.

Kotia tullessa tultiin sitten niin Euroopan omistajina, ettei ollut päivän jumeista enää mitään tietoa. Eikä ollut mistään jäykkyydestä tietoa tänäänkään, joten omistaja selvisi säikähdyksellä. Tänään käytiin kouluvalmennuksessa hieman verkkailemassa, huomenna Turi on ansainnut vapaapäivän aurinkoa ottaen ja minä saankin keskittyä lukemiseen koko päivän. Torstaina onkin sitten toinen kouluvalmennus tälle viikolle ja perjantaina Sannan estevalmennus, jonka jälkeen pysytään pari viikkoa ihan kotosalla..

Sataa sataa ropisee...

Kisathan meni sunnuntaina yli odotusten. Metristä tuli voitto ja kymppikin meni ihan asiallisesti, vaikka uusinnan viimeinen puomi kolahtikin alas. Radat oli kuitenkin ratsastuksellisesti elämäni parhaat. Eli viimein sain Turin myös radalla hyvin ohjan ja pohkeen väliin, esteiden välejä ei kuljettu ajokoirana vaan hyvässä ryhdissä. Ja jopa valmentajalta irtosi kehut, mikä on aivan superhyvä juttu.

Nyt sunnuntaina on sitten vuorossa Kuvansissa metri ja kymppi ja siihen loppuu myös meidän hallikausi. Tosin valmentaja höyryili eilen, että josko kuitenkin käytäs Kajaanissa paukauttaa jo se eka 120. Päädyttiin kuitenkin siihen, että se saa odottaa vielä Sorsasaloon. Ja tämä oli itselleni helpotus, sillä panikoimisaika olisi jäänyt liian lyhyeksi, sillä edelleen jännittää noiden kympinkin ratojen kävely.

Tänään piti olla koulutreenit, mutta peruuntuivat, joten ens viikolla onkin sit vuorossa kahdet koulutreenit ja Sannan valmennus. Siispä suunta oli myös tänään maastoon, ja tälläkertaa vesisateeseen. Onneksi maastoilu on pukeutumiskysymys. Josko sitä ennen sunnuntaita saisi hevoselle myös maneesia näytettyä, jottei mene ihan  puskailuksi.

Onpas kulunut aikaa sitten viime kirjoittelusta. Hoppu on siis ollut. Pääsykokeisiin lukeminen meinaa hieman takkuilla, mutta josko se taas tästä. Tiistaina oli myös harjoitusvalintakoe, joka meni mielestäni varsin asiallisesti. Fysiikan osa-alueen osalta tarvitsen kuitenkin vielä ihan törkeän paljon harjoitusta, sillä se tuntuu olevan ylivoimaisesti vaikein asia. Mutta jatketaan tasaisella tahdilla eteenpäin.

Sitten heppailua. Turiksen kanssa saatiin aloitettua viime viikolla taas kouluvalmennukset ja tällä viikolla jatkuivat taas. Ja kyllä ei tämä ratsastaminen olekkaan ihan niin monimutkaista, mitä siitä tekee. Yksinkertaistetusti kunhan istuu satulassa, pitää pohkeet kiinni ja ohjat kädessä ja kas kummaa kun se heppa onkin aivan super. Keskiviikkona koin siis taas valaistuksia vasemman laukan osalta, senkun vaan istu ja hymyili siellä selässä. Vähän tiivisti istuntaa ja laukka tuli liki paikalleen, vähän pyysi istunnalla eteen ja se lähti ja anto taas heti kiinni, mielestöntä, ja niin kevyt, ois kehannut lähteät tuota esittämään vaikka vaativan kouluradoille..

Mutta valitettavasti se toimiva vasen laukka ei taida riittää. Oikean kierroksen ogelmia saatiin taas vähän etiäpäin, vaikka se oikeassa ohjassa roikkumattomuus on todella vaikeaa, kun vasen puoli on tyhjä. Mutta taas kas kummaa, kun jätti sen oikean ohjan kokonaan matkasta, piti sen vasemman kädessä ja herätteli oikeaa takakinttua niin kas kummaa, saimme hieman painoa myös vasemmalle ohjalle. Eli kyllä se sieltä vielä saadaan kuosiin.

Tänään pitäisi käydä sit ottamassa pari hyppyä, sillä sunnuntaina olisi taas kisat. Tahkolla siis kisaillaan sunnuntaina, josko tällä kertaa jarrujen kanssa. Siispä lisää tarinaa niistä sitten kun on tiedossa, kuis on menny.

Kauden avaus takana..

Olipahan aikamoista menoa. Turi on siis varsin hyvässä kunnossa, ongelma on se, että tuntuu tietävän kuntonsa myös itse. Metri meni kokonaisuudessaan ilman suurempaa kontrollia. Puomit kestivät kannattimillaan, mutta rattipuolessa oli pieniä ongelmia, joten lopputulos oli siis nolla virhettä ja toinen ei sijoittunut. Intoa hevosella siis oli enemmän kuin olisi ollut tarvetta.

 (c) Lotta Voutilainen 

Melkeimpä heti metrin radalta selviydyttyäni, pitikin olla jo kävelemässä kymppiä. Radan kävely läpi ja ne esteet näytti taas ihan kaameen isoilta. Hevosen kanssa verkkaan ja siellä alkoi sitten hallintalaitteisto löytyä taas takaisin (itse luulin koko laitteiston jääneen kotia). Verkan jälkeen odoteltiinkin sit pihalla muutaman ratsukon verran ennen kun päästiin sisään. Minua edeltävä ratsukko teki aivan törkeän kovan ajan uusinnassa (hän myös voitti lopulta koko luokan). Itse pääsin starttaamaan ja alku alkoikin ihan asiallisesti, kunnes viidentenä esteenä olleelle sarjalle tullessa meinasi mennä kaare hieman pitkäksi. Siinä sit vähän kannuksella apuja ja sit hävis. Eli hallintalaittteisto petti taas. Perusrata meni kuitenkin nollilla, samoin myös uusinta. Tosin uusinta oli varsin päättömän oloista menoa, mutta ennen viimeistä estettä sain hevosen sentään kasaan. 

  (c) Lotta Voutilainen 

Oman ratani jälkeen menin luokassa sijalle kolme ja heti seuraava ratsukko pudotti meidät neljänneksi. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdin vaihtamaan saappaat tennareihin, jäjellä oli kuitenkin vielä kahdeksan ratsukkoa. Katsoin sitten vielä luokkaa loppuun ja ennen viimeistä ratsukkoa älysin, et hei mehän ollaan yhä neljäntenä. Viimeinen ratsukko radalle ja perusradan kolmas este alas. Kiirehän siinä tuli, kun piti saapaat kaivella takaisin jalkaan ja bongata hevonen jostain kävelemästä (onneksi sitä ei oltu purettu vielä). Käytiin siis hakemassa punainen rusetti mukaan.

 

  (c) Lotta Voutilainen 

Kokonaisuutena ei kauden avausta voi ihan kauheana pitää. Kaksi nollarataa ja yks sijoitus, ei siis hullummin. Tosin radoissa on varmasti vielä parantamista paljonkin, mutta kyllä se jätkä siitä vielä tasottuu. Viime talvena en saanut jätkää liikkumaan eteenpäin ja nyt se jo kiikuttaa minua, eli josko ensivuonna saataisi aloitettua kausi järkevässä temmossa. Seuraavan kerran näillä näkymin radalla parin viikon päästä Tahkolla. Sinne suuhun ihan perus kolmipala, sillä tuo pelhami on kyllä hyvä, silloin kun saan ratsastettua hevosen kevyeksi, mutta jos jää yhtään raskaaksi niin painaa käsille todella paljon. Kolmipalalla pysyy edestä hieman kevyempänä, mikäli intoaa vastaavalla tavalla kuin tänään.. 

  (c) Lotta Voutilainen 

Ja hevonen oli aivan äärettömän tyytyväinen itseensä päivän jälkeen. Samantien radan jälkeen siirtyi rauhassa käyntiin korvat hörössä. Tuli maneesista ulos hirnuen kuin mikäkin Euroopan omistaja. Yleisöstä kuultua kommenttia; "kyllä tuo sun hevonen tuntuu tietävän mitä se tekee". Ja kyllä, ei se tyhmä ole, toisinaan jopa liian fiksu ja auttamattomasti liian itsetietoinen.  Eli näillä mennään ja seuraaviin kisoihin lisää treeniä..

  (c) Lotta Voutilainen