Ja Korpilahden kirous..

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tuo Korpilahden kisapaikka on jotenkin kirottu minun osiltani. Siellä olen kahtena vuotena ollut hyppäämässä, muistaakseni -05 ja -08, molemmilla kerroilla on mukana ollut yksi hevonen ja huippuhienoa kautta takonut poni. Ja silti yhdeksästä startatusta luokasta maaliin on tultu vain kaksi kertaa. Ja taas aina näiden kisojen jälkeen on ponit taas vetäneet hyvin.

Nytten on sit jo toista kautta alla Turis, jolla mahdollisuudet hyviin tuloksiin on myös Korpilahdella, mutta kun ei sinne vaan päästä. Viime vuonna Turin pikkuveikka sai kuumeen ja eläinlääkärin suosituksesta myökin jäätiin pois, ettei vahingossakaan oo saanu Turi tartuntaa. Ja viime viikolla ilmoitin meidät tän vuoden kisaan ja siellä ois pitänyt lähtee myös eka kansallinen, mutta mitä vielä. Tiistaina oli lyönyt takajalan johonkin ja se alkoikin sitten turvotella. Ei onnu, eikä arista, mutta jalka on pökkelö. Siispä piikkikuurilla ja vaikka hevonen todennäköisesti olisikin ensi viikonloppuna jo täydessä kunnossa radalle, niin ei ehdi lääkkeen varoajat umpeutua, joten Turi jää tänäkin vuonna kotiin. Jospa siis ensivuonna, mutta kuski lähtee sitten turistiksi kisoihin.

Ja sitten hieman iloisempiin asioihin. Eli sunnuntaina hypättiin kauden toiset maastoharkat ja nyt mukana oli jo liuta helpon esteitä mm. se omaan mieleeni pelottava hauta-trakehner.. Kaikki perusesteet alkavat tuntua Turalle jo läpihuutojutuille, mutta yksi tarkkuuseste portaiden yläpäässä tuotti hieman päänvaivaa. Siitä kuitenkin selvittiin ja hevonen hiffas mikä on homman idea, ja kerran yli päästyään porskutti toisen kerran yli kuin vanha tekijä. Mutta sitten olikin vuorossa tuo hauta-trakehner. Kyseinen este tuotti paljon hankaluuksia ja kuski ehti myös jalkauttamaan itsensä tutkimaan haudan pohjaa hieman tarkemmin. Tästäkin lopulta selvittiin ja taas esteen jälkeen oli hevosen ilme sitä luokkaa, että hei mä hiffasin, täähän oli ihan helppo. Niinpä niin, ensin se kysyy ja sitten kerran ylitettyään osaa mielestään kaiken.

Maastoreeneihin olin taas varsin tyytyväinen vaikka hieman tökkikin, mutta pääasia on, että kerran ylitettyään ei enää kysele. Reenin jälkeen tulikin sit vielä tieto, että ollaan mukana kentän joukkue-SM kisassa. Tieto oli varsin mukava, mutta nyt se helppo on sit lähettävä. Siispä tiedossa paljon koulutreeniä ja ainakin parit maastoharkat ennen kisoja. Pienen notkahduksen tähän harjoitteluun tekee vielä se, että olen itse heinäkuun ekalla viikolla viisi päivää Italiassa lomailemassa. Onneksi reissun ajaksi on hevoselle kuitenkin liikuttaja, joka osaa ratsastaa etenkin koulupuolta huomattavasti paremmin kuin meikäläinen..

Tässäpä tärkeimmät. Viikonloppu siis parannellaan ja kävelytetään hevosta. Ensiviikolla Tura takas töihin. Niin ja tulihan nuo lääkiksen tuloksetkin tälläviikolla, eikä vieläkään, tosin nyt jo niin lähellä, että kannattaa kokeilla kaivella jostain ne pisteet.. Sittempä loppuun kuva vuoden takaisista Kuorin kansallisista koulukisoista, ja noiden kisojen tulosta lähdetään tuonne kenttäkisoihin parantamaan roimasti..

19.6.2010 (c) Minna Haikonen