Kisat ja valmennus

Ne sorsasalon estesempalot tuli käytyä viime lauantaina. Kymppi meni aika rutiininomaisesti nollilla ja hevonen tuntui hyvälle, vaikka itse ryssinkin uusinnan ekan esteen lähestymisen. Hyvä hevonen kun on, niin tsemppas yli varsin rutiinilla. Radan jälkeen tulikin sitten valmentajan kommentti, että nyt se 120 on lähettävä, jos sen meinaa tälläkaudella mennä, toimii hevonen sen verran hyvin.

No radalle lähdettiin, vaikken verkassa uskaltanut hypätä 90cm oksereita isompia. Kakkos kolmos linjalle oli tarkoitus tehdä 7 laukkaa, mutta itse pipertelin siihen sitten nätin 8 laukkaa, onneks kolmonen oli lyhyt sarja, joten ratkaisu oli jopa hyvä. Neloseste tulikin sitten alas, pieni hipasu pystyyn ja koling, mutta sen suurempaa vikaa ei hypystä löydetty illalla videoltakaan, se vaan putos. Loppurata menikin sitten nollilla. Tyytyväinen saa olla kun kyseessä oli koko elämän eka 120. Vaikka näkihän tuon selvästi, että kymppi oli ratsastuksellisesti huomattavasti parempi, mutta ei kai tuo rutiini tule kuin ratsastamalla. Eli jatketaan harjoittelua..

Tänään oli sit vuorossa Sannan valmennus ja valmennukset jatkuu vielähuomenna. Ajattelin lähtiessä, että tänään on taas perinteisesti pienempiä esteillä teknisiä harjoituksia ja huomenna ois sit isompia. siksi ajattelin fiksuna tyttönä, et tänään voipi kokeilla tuolla valmentajan satulalla hyppäämisen. No veikkaukset meni hieman puihin. Tänään aloiteltiin ensin vastalaukkaharjoituksilla, jota seurasi pienet jumppahommat.

Se olikin sitten alkuverkkaa, toisen ryhmäläisen kanssa saatiin odotella n puoli tuntia, että ryhmän kaksi muuta hyppäsivät omat ratansa pienemmillä esteillä. Sit kun viimein oli meidän vuoro nousivatkin puomit sit ylemmäs. Oma eka radanpätkä meni ihan pipariksi (ois pitänyt saada ottaa pari pikkuhyppyä ennen aloitusta tuon seisomisen jälkeen), mutta onneksi hevonen on kunnossa. Toinen kiekka olikin sit jo parempi, vaikka esteitä nostettiin vielä entisestään (alkoivat olla minun mielestä jo ihan liian isoja).

Mutta mitä tästä sitten opimme? Ei ainakaan kokeilla uutta satulaa jos meinataan hypätä isompia, oli nimittäin hieman mikki merihädässä olo selässä kun hevonen päätti taas hypätä silleen reilusti. Ja sit mihin itse pitää kiinnittää taas huomiota on paikat, vaikka ne osuvat ihan ok, niin ei tunnu hyvälle, sillä en näe paikkoja taas ollenkaan, tai siltä ainakin tuntuu. Sit isompia hypätessä istuntaan täytyy myös kiinnittää huomiota. Eli suomennettuna opetella ratsastamaan tuota hevosta silloin kun se pelaa noin hyvin.

Ypäjältä, liki koko ryhmä samassa kuvassa (tosin takaapäin)

(C) Lotta Voutilainen