Ei se niin helppoo oo...

Aurinko paistaa ja ulkona on liki 20 astetta pakkasta. Eli huippu maastoilukelit. Mutta vaikka se maastossa käppäily ja puolipitkällä ohjalla hummailu houkuttelisi, niin koulusatula on kaivettu ylähyllyltä alemmas (ja estesatula nostettu sinne ylös), eli töitähän voidaan tehdä myös maastossa.

Torstaina käytiin tosiaan Sannan valmennuksessa, eikä se nyt ihan mennyt putkeen. Alkuviikosta ratsastelin kotona kolmipalaviiksikuolaimella ja Tura tuntu sillä varsin hyvälle, joten fiksuna tyttönä ajattelin kokeilla hypätä sillä valmennuksen (onnekseni otin ne pelhamit silti sinne maneesin laidalle, mikäli hallintalaitteisto pettää). Verkka meni ihan ok, vaikka Turis tuntui aika jäykän livakalta. Valmennus aloiteltiin sik-sak raviväistöillä, eikä niissäkään ollut sen suuremia ongelmia, mutta sitten tulikin, että sama laukassa ja vaihdot mukaan. Eli muutama askel väistöä ja vaihto ja taas väistö ja vaihto jne. No pari vaihtoa keskihalkaisijalle saatiin aina tehtyä, mutta sitten hävis poni lapasesta, eikä hommasta noin niinkuin kokonaisuudessa tullut yhtään mitään. Pikkanen pään nykäisy hevoselta irroittaa minut satulasta ja sitten ei ole minulla enää juurikaan määräysvaltaa ainakaan vauhdin suhteen.

Ekat estetehtävät alkoivat sitten ympyrällä, jolla oli neljä estettä (kaksi väleistä vähän lyhyt 5 askelta ja kaksi hieman eteen 5 askelta). No väistötehtävistä oli jäänyt veto päälle ja omat pasmat ihan sekaisin, eli pelkkä myötalaukan säilyttäminen tuotti ongelmia, eli vaihdettiin sitten kuolain takas pelhamiin, jotta saatiin edes jarrut kutakuinkin kuntoon. Toiseen suuntaan sitten samaa tehtävää ja se meni hieman paremmin, kun ensin Sanna huomautti, et ajatus mukaan.

Valmennus jatkui sitten kääntötehtävillä pituushalkaisijalla oleville esteille ja puomeille, tuossa aloin saada hieman kiinni ajatuksesta. Ja loppuun olikin sitten pari kiekkaa kasikon tyyppisellä radalla ja sit noi käännökset perään. Viimeinen tehtävä alkoi mennä jo sinne päin, mutta kotona pitää tehdä paljon saman tyyppisiä tehtäviä, vaikka kavalleteilla ja puomeilla (sillä ongelmahan ei tällähetkellä ole perus suorilla ja kaarevilla linjoilla isommillakaan esteillä, mutta tuo nopea kääntäminen ja tiukemmat kaaret tuottavat ongelmia etenkin minulle). Lisäksi Sanna suositteli myös tuon suoran kumipelhamin vaihtamista hieman erilaiseen variaatioon (kuolaimeen johon ei junttaisi ihan noin paljoa kiinni) ja lupasi laittaa minulle postin kautta kokeiluun toisen pelhamin, jonka uskoo olevan parempi, eli testaillaan sitten sitä kun se tulee..

Eli koulusatula tuli nyt sitten pääasialliseen käyttöön ihan sen vuoksi, koska siinä minä saan paremman tuen, eikä Turis saa minua ihan niin helposti nykäistyä irti satulasta. Eli nyt tärkeimpänä oman istunnan kehittäminen ja hevosen notkistaminen ja avuille nopeuttaminen. Siispä luvassa on monta reissua siirtymisiä, väistöjä ym.. Ensi viikolla pitäs olla myös Artsin kouluvalmennukset (mikäli tuo pakkanen ei nouse ihan karmeisiin lukemiin), eli toivotaan että pysytään pakkasen suhteen kohtuullisissa rajoissa.

Eli olemme taas päässeet siihen tulokseen, että tämä laji on varsin mielenkiintoinen. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän tietää, ettei oikeastaan osaa vielä yhtään mitään. Eli ei oo helppoo ei, mutta harjoitellaan lisää.. =D

LUNTA!

Nyt sitä sitten tulee ja kunnolla. Pieni (n 20cm) hankihan meillä on jo ollut, mutta nyt sitä onkin satanut jo kohta vuorokauden yhtäsoittoa, eli kunnon hankihommia on ehkä luvassa vielä tänäkin vuonna. Onneksemme hevosten kanssa käytiin jo tuossa matalalammassa hangessa ottamassa tuntumaa, niin ei tule korkeampi hanki ihan puskista. Siispä huomenna pellolle.

Mutta mites sitten varustus (jalkoihin) hoidetaan? Itse teen valinnan sen mukaan, mitä tehdään. Eli käyntihommissa ei suojia ole ollenkaan. Ravi ja laukkahommissa löytyy etusista vereduksen olympicit (koukkukiinnitys on varsin pitävä) ja takasissahan meillä ei suojia ole kuin maastoesteillä. Ennen noita vereduksia käytin myös perus eskan tarrasuojia, jotka olivat kyllä myös varsin pysyvät, mutta iän myötä (6-vuoden iässä) eivät enää kestäneet hangessa kiinni, eli teippasin suojia sitten loppuajan, jotta pysyivät matkassa.

Ja sitten hankiasioista kisa-asioihin, eli Itä-Suomen kisakalenteri on näköjään julkaistu ja ne kauan odotetut Kimmon kansallisetkin ovat löytäneet paikkansa. Eli kausi alkaa tuon kalenterin mukaan 17.3 Ohenharjusta ja jatkuu Kimmon kautta Tahkolle. Eikä tässä ole enää kuin pari kuukautta, eli äkkiä ne taas tulee.

Mutta seuraavaksi lie taas lumitöiden tekoon, mikäli vielä pääsee ovesta ulos..

Vuosi vaihtui

Joulu ja uusivuosi juhlittu ja taas on palattu arkeen kinkun keskeltä. Eli kisakuntoon treenaus on alkanut. Ensin kuitenkin vielä maininta kauden 2011 viimeisistä koulukisoista, jotka käytiin 17.12 kotimaisemissa Tapsan tallilla. Ohjelmassa olli A-merkin kouluohjelma ja tuloksena 58.704%, joka olikin paras koulutulos tähän mennessä.

Mutta uusi vuosi on alkanut ja vedetään ensin yhteen koko viime kisakausi:
Kenttästartteja oli tasan yksi tasolla hevosten helppo, siinä yht 70.7vp, eikä virheistä ainutkaan tullut maastoesteosuudella.
Koulustartteja oli 4kpl kaksi tasolla heB ja kaksi tasolla heA, heB tulokset 55.795 ja 56.1 ja heA radat 54.4 ja 58.704.
Estestartteja oli yht. 19, näistä 3x100xm (kaiki 0vp) , 1x105cm (0vp) ,11x110cm (4x0vp, 2x4vp, 1x0/4vp ,1x0/10vp, 1x6vp, 1x10vp ja1x15vp),1x115cm (4vp) ja 3x120cm (2x4vp ja 1x8vp)

Eli kauden 2011 huonoin noteeraus oli Iisalmen ensimmäisen päivän 110cm (15vp) ja puolestaan varmasti kauden tärkein sijoitus oli Iisalmen toisen päivän 110 luokan sija.
Kausi meni ihan ok ja sijoituksiakin tuli tosiaan muutamia (pisteitä 23kpl), tästä uutta työtä kohti ensi vuotta.

2011 Kenttäkisat Kuopio (c) Krista

Mitä sitten tulevaan kauteen 2012 tuleen, niin kisakalenteripohja on jo rakenneltu ja kausi näyttäisi seuraavalta:

Maalis-Huhtikuu: 3 estekisaa (Ohenharju ja Tahko+joku kolmas kun kalenteri muokkautuu) ja 1 koulukisa

toukokuu: 2 estekisaa (Kuopio ja Iisalmi) ja 1 koulukisa (Kuopio)

kesäkuu: 1 koulukisa (Kuopio), muuten panostellaan maastoestetreeneihin

heinäkuu: 1 estekisa (Korpilahti) ja 2 kenttäkisaa (Kuopio ja Purola)

elokuu: 1 estekisa (Tahko)

syyskuu: 2 estekisaa (Kiuruvesi ja Kuopio), 1 kenttäkisa (Purola) ja (1 koulukisa Kuopio)

loka-marraskuu: 2 estekisaa

Toki suunnitelmathan voivat muuttua vielä moneen kertaan ja tosiaan täytynee katsella ensin hieman miten kausi alkaa, sillä jos estepuoli pelaa moitteettomasti, niin joku kenttäkisa voi jäädä pois ja tilalle tulla estekisoja. Mutta päivitellään tätä tarkemmin sitten kun virallinen kalenteri on julkaistu myös aluepuolelta, mutta tarkoituksena olisi startata 

Ja aloitettiin ne hyppyhommatkin viikonloppuna. Sannan ekat valmennukset, eikä ollut helppoo ei. Tura oli tosiaan n 7vk hyppylomalla ja sen kyllä huomasi, virtaa oli nimittäin enemmän kuin pienessä kylässä ja intoa huomattavasti enemmän kuin älyä. Ekana päivänä oli puomeilla ja pikkuesteillä askeleen säätöjä, jotka kyllä suoritettiin, mutta eihän se mitään harmoonista työskentelyä ollut. Toinen päivä aloitettiin kääntämistehtävillä, joka oli meidän osalta vikatikki, eli tuon jälkeen tuntui, että istun räjähtävän puupökkelön selässä. Siitäpä sitten lähteä hyppäämään pari rataa, eka rata oli todella epätasainen , mutta toinen jo onneksi hieman parempi ja ainakin hetkittäin tasaisemi. Tuo kaikki oli tosin odotettavissa ja taas kun saa hieman sitä hyppyrutiinia, niin eiköhän homma ala taas sujua.

Nyt näyttääkin sitten viikko-ohjelmat taas varsin vahvasti siltä, että edessä on kilometrejä laukkatreeniä, puomityöskentelyä, kouluvääntöä ja ainakin vielä näyttää myös siltä, että hankeakin on edes vähän. Eli huomenna varustaudutaan ajolasein matkaan ja lähdetään tekemään laukkaharjoituksia..

Jännää..

Turiksen hummailu jatkuu, eli ei ole tällä viikolla juuri muuta tehty, kuin vain hummailtu. Tai oltiin me torstaina reippaita ja käytiin maneesilla tekemässä vähän avoja ja vastalaukkoja. Muuten tosiaan kävelyä ja rauhallista hölkkää. Ja tuo sama jatkunee siihen kunnes saadaan joko tilsakumit tai kunnon pakkaset. Eli tierroja tulee ihan älyttömästi, joten siinä suurin syy, miksi ei ole suurempia tehty. Tosin ens viikolla ahkeroidaan kyllä parina päivänä Artsin valmennuksisa, ja ainakin tiistaina pitäs ottaa ne kanget, saas nähdä mitä siitä tulee..

Eli Turiksen kanssa ei mitään uutta, mutta tortai aamuna koin varmasti yhden elämäni jännimmän ratsastuskokemuksen. Menin talliin ja valmentaja oli vaimoineen laittamassa pihassa Kuunoa (2-v) ja Hipattia (kohta 18-v tamma) kuntoon. Siinä sitten sanoivat, että käyttävät Kuunon yläpellolla, totesin, että lähden katsomaan, kun ei siinä ollut muutakaan, etenkään kun Rydeä ei jätetä pihaan yksin. Valmentaja huikkas, et otahan saappaat ja kypärä mukaan ja minä olin iha, että täh.. No kävelin ylös, missä valmentaja testasi Kuunon ensimmäiset laukka-askeleet ratsastajan kanssa. Sit tulikin käsky, et tulehan kyytiin. Käveltiin vähän ensin, sit pikkupätkä ravia ja sit kävellen kotiin ja se alamäki olikin ensimmäinen laatuaan ratsastaja selässä. Oli siis elämäni ensimmäinen kerta 2-vuotiaan selässä (ja Kuunolle tais olla neljäs kerta kun joku on selässä), ja varsin jännittävä kokemus. Valmentaja tosin nauroi, että nythän tuo ois mulle sopivan kokonen.

Eli siinä olikin sitten tämän viikon jännimmät kokemukset heppojen kanssa. Kotona olen sitten pikkuhiljaa alkanut hötkyilemään joulun kanssa, eli elämäni eka porkkanalaatikko tuli tehtyä ja siitä tuli oikein hyvää. Ens viikolla onkin sitten valmennusten lisäksi ohjelmassa joulusiivouksen aloittelu (mm saunan pesu) ja vähän tenttiä.

Kuuno linssiludena.. Kuvanlaatu nyt on mitä on.. =)

Kiirusta pittää...

Sannan valmennuksistakaan en ehtinyt kertoa. Eli valmennukset olivat viikko sitten perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina oli vielä Sannan kuolainluento. Perjantaina hypättiin ilman jalustimia, tehtävinä oli pikkusia jumppia, estelinjoja volteilla varustettuina ja pikkuratoja. Eli tehtävät olisivat olleet jalustimet jalassa varsin yksinkertaisia, mutta ilman jalustimia kyseli hieman tasapainoa, ei siis ollut ihan helppoa. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja seuraavat pari päivää tunsi kyllä jaloissaan, että jotain on tullut tehtyä.

Lauantaina olikin sitten enempi ratapainotteisempi päivä. Eli ensin erinäisiä linjoja ihan verkaksi ja sitten pari rataa. Ekalla radalla tuli pieni ongelma, kun Turis kysy onko vesimattoa pakko hypätä, tuli törinää ja pörinää, et se ois hänen mielestään tosi pelottava (ihan kun sitä oikeesti pelkäis). No pieni tappelu ja yli päästiin, jonka jälkeen se ei ollutkaan yhtään jännä. Toinen rata olikin sitten jo ihan hyvä ja jäi varsin hyvä mieli jättää heppa loppuvuodeksi hyppylomalle.

Sunnuntaina olikin sitten se luento, missä alkuun oli tarinaa kilpahevosen vuodesta ja loppuun sitten tarinaa erinäisistä kuolaimista. Kilpahevosen vuosi osiossa ei juuri uutta tietoa minulle tullut, mutta monelle oli tullut todella paljon uutta. Ja itseasiassa kuolaimissakaan ei juuri mitään uutta ollut, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Ja antoi tuo kuitenkin hieman lisäideoita tuon hyppykuolaimen suhteen. Nyt kun olen alkanut saada hevoseen hieman enemmän otetta, niin on alkanut tuntua, että voisi tuota hyppykuolaimena olevaa pelhamia hieman keventää. Vaihtoehdoiksi nousi happymounthin lyhytvartinen pelham ja butterfly flip suoralla kumisella suuosalla. Eli jostain pitäs kaivella tuollaset jarrut lainaan, niin vois kokeilla (ovat turhan kalliita hankkia, jos eivät sovikkaan).

Alkuviikko meni Turiksen kanssa sitten lähinnä maastossa humppaillen. Keskiviikkona saatiin maastolenkille mukaan koko punainen konkkaronkka, eli saatiin Turan kanssa Kuuno käsihevoseksi. Isolla pellolla ravailu meinas saada Kuunon villiintymään, mutta onneks tuo Turiksen auktoriteetti pitää juniorinkin ruodussa. Eli Turis toimii varsin hyvin myös varsan opettajana. =)

Lauantaina kokeiltiin sitten ne kanget suuhun. Kävin vain maastoilemassa ja itse hakemassa vaan hieman tuntumaa taas kangilla ratsastukseen (edelliskerrasta kun on muutama vuosi vierähtänyt). Tällä viikolla pitäs noita sitten testailla ihan maneesin puolelle. Eilisen vietinkin sitten valmentajan roolissa Kuvansin kisoissa. Ja varsin hauska päivä olikin, vaikka oishan se ollut ihan kiva hypätä itsekkin. Positiivista kuitenkin oli se, että junnu, jonka hyppäämistä olen nyt reilu parikuukautta katsonut, teki elämänsä ensimmäisen puhtaan 90cm esteradan ja saipa kotiin viemisiksi vielä valkean ruusukkeenkin. Toki eihän rata vieläkään mikään täydellinen ollut, mutta tuosta on hyvä jatkaa talviharjoituksia.

Alkuperäinen idea oli, että olisin huomenna käynyt siellä maneesilla niiden kankien kanssa, mutta taisipa jäädä käymättä. Turiksella oli tänään nimittäin epänormaalia turvotusta ja hieman lämpöä oikeassa etusessa, joka ei laskenut liikkeessäkään. Mistään ei arkonut, eikä mitään parin viikon takaista haavaa kummempaa löytynyt, eli hyvin mystinen. Eli katsellaan nyt rauhassa onko tuossa jotain ihmeellistä vai reagoiko tuohon haavaan vain vähän jälkijunassa.. Eli huomenna tiedossa vain lähinnä käppäilyä ja koiven seurailua, ellei nyt sitten ole jo huomiseksi laskenut.

valmennuksia odotellessa...

Alku viikko on mennyt taas kengittäjää odotellessa, onneksi on kuitenkin vielä tohvelit jalassa. Mutta josko saatas nastarenkaat alle tässä mahd pian, sillä paikoin meinaa olla jo vähän luikasta. Ja oishan meillä kolmessa jalassa jo hokkireiät, mutta siitä kun ei paljon ole apua. Ja syyhän tähän on se, että yksi kenkä on pitänyt jo tässä välissä uusia...

Mutta onneksi ei nyt ole noita pakkaspäiviä vielä montaa ollut, eli heppa on päästy liikuttelemaan normaalisti. Ja huomenna ja ylihuomennahan on luvassa taas Sannan valmennukset ja sunnuntaina on sit Sannan kuolainluento, jota odotan mielenkiinnolla. Noista kertoilen ensiviikolla lisää.

Niin ja eilen oli Kuorin syyskokous, eli käytiin läpi ihan perusasiat, valittiin hallitus (minäkin pääsin mukaan varajäseneksi) ja sit toki SM mitallistien kukitukset ja kakkukahvit. Ja tämä vuosihan oli Kuorille aika hieno noiden mitallien osalta, sillä henk koht mitalleja tuli sennujen kentässä (kulta) ja junnujen halli koulussa (pronssi), sekä joukkuekullat kentässä ja esteiltä.. Ja ensi vuonna on taas ihan kotikentällä tarjolla iso nippu kisoja, sekä alue, että kansallisella tasolla.

Sit kun tuossa aiemmin lupailin kirjoitella säännöllisemmin, niin toivoisin arvon lukijoilta hieman ideoita tarinoihin. Nyt kun kisat ja ainakin estevalmennukset jäävät loppuvuodeksi katkolle ja heppakkin saa hieman lomailla, niin heppahommista on hieman huono kirjoitella. Eli toiveita otetaan vastaan. Ja loppuun hieman tyttöjen (kuvat siis (c) Lotta Voutilainen tai Minna Haikonen) ottamia kuvia kevään Kuvansin kisoista (tosin ei ihan niitä normikisakuvia)..

Loimi 

Suojat 

takajalka 

kuolaimet

Kiuruvesi..

Viikonloppuna käytiinkin sitten Kiuruvedellä viikonloppureissulla. Lauantaina oli koulukisapäivä, joka ei meidän osaltamme mennyt kovinkaan hohdokkaasti. No käytiinpähän taas kokeilemassa, eikä se auta kun noita ratoja ratsastaa, jos meinaa oppia niitä menemään. Heb rata meni ihan läpijuoksuksi ja pöllöilyksi. Eli Tuomarit ja maneesin ovi aiheuttivat suunnattomia pelkoreaktioita, eli niiden lähelle ei voinut mennä, siispä tulokseksi 56.1. Hea luokkaan päätin sitten verkata vielä vähän enemmän, jotta pöllöilyt olisi poissa, no olihan ne, mutta siltä istumalta kun raippa putosi myös koko homma levisi käteen. Eli liikkuminen loppui siihen paikkaan. Siinä koeta sitten vääntää hevosella vastalaukkoja kun on sellainen tunne, että jokaisen askeleen saa potkaista eteenpäin, no 54 ja rapiat ja yhtä kokemusta rikkaampi. Eli eihän ne ihan putkeen menneet, jatkamme harjoituksia..

No sunnuntaina oli sitten vuorossa rataestehommia. 110 luokassa putosi kolmoseste. Este oli okseri-pystylinjan toinen, väli oli hieman reilu kuusi askelta enkä sitten muistanut tehdä siellä viimeisellä askeleella pientä pidätettä, jotta olis saanut hevosen vähän kasempaan. Eli puomi tuli sitten sen vuoksi alas. Tosin rataan olin muuten varsin tyytyväinen, sillä se oli erittäin sujuva.

120 luokka puolestaan ei alkanut kovin lupaavasti, ykköseltä tultiin alas ristilaukalla ja jäin sitten fiksuna tyttönä nahistelemaan hevosen kanssa laukkojen kanssa, ja kakkoselle tökki. Uusi yritys, eikä ongelmia, tosin kolmonen vielä alas (ihan sama este kuin edellisessäkin luokassa). Ennen kakkosta ois ollut paljon fiksumpi ottaa vaikka ravin kautta se vaihto, sillä silloin kun hevosella on menohaluja noin paljon kuin mitä radalla oli, niin se tarjoilee laukanvaihtoa pyydettäessä kaikenmaailman sarjavaihtohässäköitä, josta seuraa tasapainon kärsiminen ja vaikeus hypätä. Siispä seuraavalla kerralla rauhoitamme tilanteen välissä, jottei samanlaisia virheitä pääsisi sattumaan. Mutta mitä loppurataan tulee, niin hevonen oli aivan super ja pärskimisestä päätellen taisi tietää sen itsekkin... Turis lopetti siis tämän kauden noihin kisoihin.. Reilun viikon päästä hyppää vielä yhden Sannan valmennuksen ja sitten saa poika pitää loppuvuoden myös hyppylomaa.

Alkuviikko meni sitten ihan hummailun piikkiin ja tänään oli vuorossa kouluvalmennus. Luvassa oli ravissa hevosen suoristamista ja vastalaukkoja. Eli päivän teemana oli saada hevonen liikkumaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, sekä suoralla, että kaarevalla uralla. Alkuun meinattiin taas juoksennella nokka kohti taivasta ja takajalat tallissa meiningillä, mutta heti kun sain hevosen suoraksi, myös koko homma alkoi taas toimimaan. Ja lopussa laukka oli jo sellaista, että selässä sai vaan istua ja hymyillä.. Eli toivoa koulu-urallekkin on.. =) Ensikerralla pitäisi kuulemma tulla paikalle kankien kanssa, saas nähdä kuis äijän käy. Hauskintahan tässä on se, ettei hevosella ole koskaan kangilla virallisesti ratsastettu, ainut mitä olen tehnyt on pitkinohjin kävely maastossa. Mutta onhan tässä kuukauden päivät aikaa niitä testailla. Toisaalta kanget eivät itseäni hirveästi innosta, sillä kenttäkisoissa niistä ei juuri iloa ole, mutta kai sitä voi kerran kokeilla..